Minä matkalla. Herkkänä ihmisenä aistin ihan
hirveän tarkasti kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu. Kuoret on hyvä olla tukevat, mutta sisällä on paljon paljon pehmeää.
Olen utelias,
ja haluan ymmärtää maailmaa ja sen ihmisiä - ja sitä oikeaa ihmistä, joka
jokaisen sisältä löytyy. Minä koen sellaiset tapaamiset tosi innostaviksi, ja
jos ihmisessä mahdollisen kovan kuoren takaa edes vähän pilkahtaa jotain
inhimillistä ja epätäydellistä, niin olkapäät rentoutuvat. Ainakin minun on
paljon helpomaa olla sellaisessa seurassa, jossa ei edes koiteta olla
täydellisiä. Eihän silloin itsekään tarvitse olla niin täydellinen.
Minulla on
ystäväpiirissäni ja lähipiirissäni kaiken maailman eri asioissa menestyneitä
ihmisiä. Jos seurasta suuri osa on jotain tiettyä ammattikuntaa, niin siinä
voisi sulavasti briljeerata niin, että joku ei alalla oleva tuntisi itsensä
täysin toopeksi. Minulla oli ilo viettää lauantai-ilta Suomessa menestyneiden
näyttelijöiden kanssa. Ympäristö on minulle täysin vieras, ja aiheuttihan se
lumisademaisen myllerryksen sisälläni, mutta kuinka lämpimiä ihmisiä
tapasinkaan.
Luulen, että
lapsuudenperheessäni olen saanut sellaisen arvopohjan, että ihmisiin
suhtaudutaan ihmisinä, enkä osaa itse suhtautua toimitusjohtajaan, siivoojaan,
professoriin tai opiskelijaan eri tavalla. He ovat minulle ennen kaikkea
ihmisiä.
"Ei paha
ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista", Eino
Leino
Tämä on
minusta niin hienosti sanottu. Joskus toimitusjohtaja voi kaivata paljon
enemmän kannustusta kuin se siivooja. Tai ainakin yhtä paljon.
 |
| Poikani piirros muutaman vuoden takaa. Kaikki tarvitsevat rakkautta. |
