Tämänvuotinen purjehduksemme vei meidät Högsåran kautta näihin satamiin: Jurmo, Utö, Aspö ja Stenskär.
Perjantai
Högsåraan meidät toivotti tervetulleeksi Högsåra Hipsters, ja astuttuamme laiturille tuttu laulaja huikkasi välkommen. Rumpan baarissa oli hyvä buugi ja svengi.
...ja jälkkäriksi hurmaannuin tästä suklaakakusta:
Lauantai
Kryssittiin 7 tuntia merellä, ja saavuimme lopulta Jurmoon viiden aikaan illalla. Björkön ja Jurmon välillä tuuli oli kovimmillaan, ja aallot olivat aika isoja. Aivan loppumatka tultiin moottorilla, ja veneen keula hakkasi aika lailla.
Saatiin kuin saatiinkin viimeinen paikka laiturin päästä, ja päästiin nauttimaan paikallisen alkuasukkaan - kuten hän itse itseään nimitti - savustamaa lohta. Tällainen näkymä oli illallispöydästämme.
 |
| Jurmon vierasvenesatama |
Sunnuntai
Herättiin ajoissa, tai oikeastaan koko yö oli aika risainen. Tuuli aika lailla, ja fallit pitivät mekkalaa, mutta sellaista se purjehduselämä välillä on. Päätettiin ottaa rennosti, ja jäätiin vielä toiseksikin yöksi Jurmoon.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin tutkimusretkelle, ja käytiin katsomassa vanhaa myllyä Jurmon kylässä. Sen lähellä viihtyivät kolme alpakkaa. Ne olivat aika luikun näköisiä - ilmeisesti villat oli ajettu vähän aikaa sitten.
 |
| Jurmon asukkeja |
Jurmon saarella on lempeä ja leppoisa tunnelma. Tuntuu, että ilmasto Jurmolla tekee ihmiselle hyvää. Tietysti on varmaan aika erilaista olla saarella keskellä syysmyrskyä tai pimeintä talvea. Onkohan saarella silloin ketään? Kysyin tätä Mattsonin kauppiaalta, ja kuulemma vakituisia asukkaita on kahdeksan, joista hänen perheensä jäseniä on yhteensä neljä. Isänsä Jurmo-Per myi aikoinaan kampeloita saarella vierailijoille.
Klasu -kauppias kuskaa lapsiansa kesäisin kouluun Utö:n saarelle. Talvisin sinne mennään Baldur -yhteysaluksella. Arkiviikot kuluvat osittain kokonaan Utössä, mutta loppuviikon koulu hoituu etänä Jurmosta käsin. Näin kertoi opettaja-Hanna Utössä vähän myöhemmin.
Jurmolla kulkee polkuja pitkin saaren kallioita,
metsää ja kivikkoa. Käytiin katsomassa myös kuuluisaa Jurmon maamerkkiä Tallenia.
Mänty, honka tai petäjä - mutta minusta se näytti pihlajalta.
Jurmo teki vaikutuksen karuudellaan,
avaruudellaan sekä kauneudellaan.
Maanantai
Koska sää näytti suotuisalta, niin lähdetiin aamulla kohti unelmaani eli Utön saarta. Filippan ruori on herkkä, joten pienetkin liikkeet saivat aikaan ison käännöksen, joten sai olla valppaana koko ajan. Ihan hyvin meni kuitenkin :). Utö on niin ulkosaaristoa, että aallot olivat kyllä aikamoisia, vaikka ei edes tänä päivänä kovin kovaa tuullut.
 |
| Unelma toteutui |
En ole ikinä ollut näin kauniissa satamassa. Purjeveneen kannella kun istui, niin edessä on upea postikorttimaisema: punaisia ja keltaisia venevajoja ja taloja rannalla.
Osallistuttiin Hannas Horisont -kahvilan pitäjän parin tunnin opastukseen Utön majakalla. Hanna oli loistava tarinankertoja. Hän on alunperin Utöstä kotoisin, mutta asunut pitkään mantereella, kunnes muutti takaisin kotisaarellensa. Hän kertoi juurta jaksain saaren historiasta, ja siitä, montako ykkös- tai kakkosluokkalaista hänen koulussansa on.
Jouluyönä 1947 tapahtui onnettomuus amerikkalaiselle höyrylaivalle nimeltä Park Victory. Hannan äiti Solveig raahasi tarinan mukaan laivan kapteenin rannalta kotiinsa toipumaan merestä ja puhdistumaan öljystä. Myöhemmin kapteeni lähetti lukuisia tavaralähetyksiä saareen kiitokseksi, ja kävipä myös kapteenin lähes satavuotias vaimo joitain vuosia sitten saarella.
Saarelaiset eivät antaneet tavaroita ilmaiseksi saaren asukkaille, vaan sen sijaan myivät niitä heille. Tuotoilla teettivät mm. 10 -sakaraisen kynttelikön laivaonnettomuuden uhrien muistoksi. Tuo kynttelikkö on nähtävillä saaren kirkossa.
Utössä on kaksi luotsia. Kuulemma vielä ei ole merellä yhtään naisluotsia, mutta ehkäpä Aspön Lindasta tulee aikanaan ensimmäinen luotsinainen merelle?
Tiistai
Aamu-uinti veneen perästä lähes peilityynessä meressä oli virkistävää. Käytiin vielä aamulla täyttämässä vesipullot Utö Handelin edustalla. Ja toki Hanna oli kertonut, että Utön juomavesi on tehty osmoosilla merivedestä.
Istuskelin hetken kaupan edustalla, ja joku paikallinen mies pysähtyi kärryinensä siihen ja tokaisi, että hänen vaimonsa ei pidä ruusuista ollenkaan. Hän kuulemma pitää enemmän kedon kukista. Kysyin, oliko mies alkuperäinen utöläinen, niin ei kuulemma ollut, mutta oli Utön hotellin entinen omistaja. Kasarmista tehtiin sen toiminnan loputtua vuonna 2005 hotelli.
Sinne jäi Utö odottamaan seuraavaa vierailua ehkäpä Baldurin kyydissä.
Purjehdittiin etelätuulen avulla kohti Aspötä. Minusta on niin mukavaa, kun yleensä aina vierasvenesatamaan lipuessa joku viereisen veneen ihminen pomppaa laiturille vastaanottamaan ja auttamaan köysien kiinnityksessä. Aspö oli ainoa paikka, jossa näin ei käynyt, mutta lopulta kun itse teki ensimmäisen liikkeen, niin naapuriveneen ihmiset olivat oikein mukavia.
Aspö oli tunnelmallinen, aito ja ihana. Käytiin kiertämässä luontopolku pitkin poikin, ja ihailtiin pikku saaaristolaiskylää korkealta.
 |
| Baldur yhteysalus tulossa Aspön kylään |
Illalliseksi syötiin savustuspönttötuoreita ahvenia, minkä jälkeen saatiin kuulla Toren haitarin soittoa kaupalla. Lopuksi Tore ja Linda esittivät yhdessä vielä Lasse Mårtensonin säveltämän Aspön valssin. Upea!
Käytiin vielä katsomassa Aspön kirkkoa sisältä ennen nukkumaanmenoa, ja hienohan se oli. Näkymät ikkunoista olivat kuin tauluja itsessään.
Keskiviikko
Käytiin aamupulahduksella - tai minä aamukyykyllä veneessä. Se oli aika täynnä meduusoja, joten ei tehnyt mieli mennä sen enempää niiden kanssa pulikoimaan.
Länsituuli vei meidät Stenskäriin. Kaunis paikka sekin maisemineen ja lampaineen.
Meidän vieressä oli tällainen vene:
Rouva veneestä kertoi, että hänen miehellänsä on 2 veljeä, ja aikoinaan seilatessaan perheensä kanssa, äitinsä huusi kuulemma koko ajan Olkaa hiljaa, kun lapset pitivät niin kovaa meteliä. Siitä syntyi sitten idea tällaiselle veneen nimelle.
Mikähän olisi hyvä oman veneen nimi? "Pieni hetki" vai "Mä sanon vielä yhden jutun" vai "Ootas". Tällaisia juttuja kuuluu kuulemma meidän veneessä usein :)
Torstai
Viimeinen purjehduspäivämme oli alkanut, ja tuulta oli vaihtelevasti. Hitaasti ja varmasti kuljimme kohti Taalintehdasta.
Voihan saariston kansallispuisto! On se niin upea. Maisemien lisäksi minua viehättää erityisesti se, kun höpöttelee tavallisten, aitojen saarissa asuvien ihmisten kanssa.
Kiitos <3
