Kävin tässä eräänä päivänä Mellstenin rannalla uimassa ja lueskelemassa. Vietin itse asiassa rannalla itsekseni ihan kokonaisen päivän. Ranta oli täynnä lapsiperheitä, mutta joukkoon osui myös neljän henkilön naisisto - ehkä kuusissakymmenissä. Jokaisella oli eri värinen ja muotoinen hattu, pikku pikku bikinit, ja lisäksi heillä oli mankka. Kun naiset tulivat uimasta, niin häpeilemättä he puristivat liiat vedet uikkareistansa pois ennen kuin asettautuivat loikoiluasentoon. Mietin, että mikä minut sai niin hyvälle tuulelle, kun heidän eloansa ihmettelin, niin tietenkin se, että he tekivät kaiken niin omintakeisella tyylillänsä pää pystyssä.
*
Tyttökullat! Niitähän me ollaan. Honkistytöt ovat minun tyttökullat lapsuudesta. Meitä on viisi: Kahdet sisarukset ja yksi melkein sisko.
Joka vuosi päräytetään veneellä mökille, ja ollaan ihan ihanat naiset rannalla.
Viime, tänä ja ensi vuonna juhlitaan viiskymppisiä, mutta ei se menoa haittaa. Ei ollenkaan.
Ollaan kaikki ihan omanlaisia, mutta kuitenkin jollain lailla myös samiksia. Tuntuu niin mukavalta, kun on tuntenut toisen ihan pienestä pitäen. Tiettyjä juttuja ei tarvitse selitellä, kun on yhdessä kasvettu, ja kaikki tuntevat toistensa vanhemmat, sisarukset, lapset, miehet, koirat ja kissat.
Ja vaikka kaikilla sattuu kaikenlaista elämässä, niin keskitytään hyvään, ja lasi on aina puoliksi täynnä <3.
Voilà! C'est la vie en rose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti