Marraskuinen Sorrento

Sorrentolaisia sitruunoita

Lensimme Roomaan, ja Roomasta matka jatkui Italo -pikajunalla Napoliin. Juuri kun olin ajatellut, että voisin ottaa pienet nokkaunet, olimmekin jo Napolissa - junan vauhti kun oli parhaimmillaan 300 km/h.

Napolin Piazza Garibaldi -asemalla vaihdettiin vähän rosoisempaan paikallisjunaan, joka vei meidät Sorrentoon. Circumvesuviana -junilla ei ole kiirettä minnekään - pysähdeltiin vähän väliä, kun piti odotella, että vastaantuleva juna meni ohi.

Sorrento

Airbnb Sorrenton vanhassa kaupungissa oli mainio valinta majapaikaksi. Elettiin paikallisten kanssa sulassa sovussa samassa rapussa, ja välillä päästettiin naapurin kissaa portista sisään tai ulos.

ErKaNi Suite @Sorrento

Sorrento sijaitsee Napolinlahden etelärannalla, ja Vesuvius hallitsee maisemaa.

Lenkkipolun varrelta

Eräänä päivänä saimme ihailla tulivuorenpurkaukselta näyttävää Vesuviusta. 

Oikeasti kuitenkin paljon vaarallisempi on Campi Flegrein supertulivuori Napolin länsipuolella. Sen sanotaan olevan yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Ko. tulivuori on romahtanut, joten sitä ei paljain silmin näy. Toivottavasti se ei poksahda, vaikka on elonmerkkejä osoittanutkin.

Pompeiji

Pompeijin pääsee Sorrentosta näpsäkästi Circumvesuviana -junalla. Saimme käyskennellä alueella lähes keskenämme. Minusta mielenkiintoisimpia olivat nämä lukemattomat teiden ylityspaikat:

Pompeijin "suojatie"

Nähtiin myös useita paikallaisia thermopoliumeja eli paikallisia "snagareita". Näistä hakivat ruokansa ne, joilla ei ollut varaa omaan kotikeittiöön. Alla oleva  hieno katukeittiö löytyi arkeologien kaivauksissa 2020 vuoden lopussa. Siellä tarjottiin ainakin kanaa, kuten kuvasta näkyy.

Pompeijilainen katukeittiö

En haluaisi edes ajatella, millaista Pompeijissa on kävellä heinäkuun helteessä. Me nautimme marraskuun parinkymmenen asteen lämmöstä, upeista maisemista ja historian havinasta ilman turistimassoja.

Pinja -puita Pompeijissa

Amalfi

Amalfin rannikko on ollut pitkään haaveenani. Hypättiin Sorrenton juna-asemalta bussiin, ja saimme ihailla huikeita maisemia aivan jyrkänteen reunasta. Pikkuisen huippasi, mutta onneksi kuski pysyi tiellä. 

Amalfin pikkiriikkiset kujat tekivät minuun vaikutuksen, ja siellä olisi voinut kuljeskella pidempäänkin. 

Mietin, että jos olisi mummo tai pappa, niin noilla kujilla voisi olla kivaa asustella, kun kuitenkin naapurit ovat ihan lähellä. Olisi oma rauha, mutta ei olisi yksinäistä. Aikamoisia ylämäkiä ja alamäkiä kaupungissa kuitenkin oli, joten asuminen ei kuitenkaan ehkä sovi ihan kaikista vanhimmille ihmisille - tiedä häntä. 

Napoli

 Spaccanapoli, suosittelivat eräät paikalliset opiskelijatytöt Circumvesuviana -junassa, jos yhden asian Napolissa kerkeisimme nähdä. Spaccanapoli halkaisee Napolin vanhan kaupungin, ja käveltiin sitä pitkin Pio Monte della Misericordia -kirkkoon, jossa oli esillä yksi Caravaggion maalaus. 

Via Toledon ympäristössä oli kapeita kujia, joissa paikalliset valmistautuivat avaamaan kauppojansa. 

Päivisin näitä kujia oli ilo ihmetellä, mutta pimeän aikaan en mielellään tuolla haahuilisi. 

Tiramisú - se todellakin vei kielen mennessään.

Back to Sorrento

Sorrentolainen pizzauuni @Pizzeria Aurora

Ilokseni huomasin, että italian kieli pulpahteli suusta niin, että pystyin juttelemaan pikkuisen paikallisten kanssa. Tämä pizzamestari kertoi, että sorrentolainen pizzauuni kuumennetaan 400 asteeseen, ja pizzat valmistuvat 1,5 minuutissa. Napolilainen uuni on kuulemma pienempi, pyöreämpi ja kuumempi, ja sieltä pizzat tulevat lautasille minuutissa. Ei koskaan tiedä, jos Trivial Pursuitissa kysytään joskus :). 

Näitä leivoksia näkyi jokaisen sorrentolaisen kahvilan ikkunassa, ja vielä viime hetkellä napattiin tällaiset mukaamme Napolin juna-asemalta paluumatkalla kohti Roomaa. Leivos oli tuhti, ja tämän syötyään ei ollut nälkä pitkään aikaan. Jälkikäteen luinkin, että täytteenä on useimmiten ricottajuustoa sekä maitovanukasta ja Sfogliatelle on oiva energiapommi aamulla. 

Sfogliatelle

Grazie Sorrento e Italia!

 

Vaari

Vaari ja Joel

 

Mitä minulle tulee mieleen ensimmäisenä, kun mietin vaaria? Rauhallinen, ystävällinen, kiltit silmät ja kikkurat hiukset. Kun Vaari on paikalla, niin maailma rauhoittuu. 

Kun pienenä menin nukkumaan, niin huusin aina Annan iloksi "peittoo pääällleee", ja vaari tuli sitten laittamaan peiton päälle. Kun en halunnut vaihtaa nimeäni mennessäni naimisiin, ja koin, että siihen oli ulkoisia paineita, soitin itku kurkussa vaarille*, että minä en mene naimisiin ollenkaan, johon Vaari sanoi, että saat tehdä ihan mitä haluat, ja niinhän minä tein. 

Kun olin töissä, työmatkalla tai kipeänä, ja Joelia piti kuljettaa, niin Vaari ja Mamma kuljettivat poikaa ties mistä ja ties minne. Vaari on ollut aina paikalla, kun apuja tarvitaan.  

Vaarilta on jäänyt minulle matkaan kikkurat hiukset, tähtien ihastelu taivaalla, kielitaito, matkailusta nauttiminen, hyvät kengät, urheilu, kukkuloille kiipeily, luontoretket, kiltteys ja usko hyvään. 

Ajatuksinansa arvostan sitä, että kannattaa pitää elämä tasapainossa töiden, perheen ja vapaa-ajan suhteen, eikä kannata provosoitua, jos provosoidaan. Tuossa jälkimmäisessä minulla on vielä opettelemista :).

-Kaisu-

*Rehellisyyden nimissä olen tainnut aina soittaa Mammalle, mutta "äärimmäisessä hätätilassa" Mamma antaa puhelimen Vaarille, jolla on lehmän hermot.