Uuden äärellä

Hän nojaa ohimoihinsa käsillänsä. Kasvojen iho hieman venyy silmäkulmista. Mieli on levoton, ja kehon osat ovat rauhattomia. Välillä hän rojahtaa makaamaan pöydälle toisen käsivarren päälle. Myhkyrässä ollessaan vatsamakkarat tuntuvat isommilta.

Joskus häneltä kysyttiin, mikä on hänen elämänsä tärkein projekti. Siihen hän vastasi poika. Ei tullut mieleenkään puhua työasioista. 18 vuotta hän on asunut kaksin pojan kanssa, ja nyt hän aistii joka solullansa, että ollaan yhden aikakauden lopussa. Loppukiri on saanut lihakset maitohapoille, ja tuska on viiltävä. Haluaisiko hän kultamitalin kaulaansa? Tuskin. Luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu luonteenpiirteisiinsä, mutta hän ei meinaa millään jaksaa loppusuoraa. Ja onko maali pelkkä kangastus muutenkin?

Äiti käy pikakelauksella läpi menneitä vuosia. Hän on tehnyt töitä sen takia, että pojalla on kaikki hyvin. Hän on kuskannut poikaa ja kavereita ympäri pääkaupunkiseutua. Ensin hän kuskasi keltanokkia sinisessä Twingossa, sitten isompia pojan vonkaleita keltaisessa Mazdassa - useimmilla polvet suussa takapenkillä. Hän on kantanut ruokaa kaupasta kotiin kuin muuli konsanaan. Hän on kannustanut poikaa omaan ajatteluun, ja poika on ottanut opista vaarin. Poika on haastanut, mutta omalla rauhallisella tavallansa. Äiti on ylpeä, vaikka on joutunut niin monta kertaa muuttamaan omaa kantaansa. Erimielisyyksien jälkeen äiti on halunnut aina sopia asiat, eikä nukkumaan ole menty ennen kuin on yhdessä sovittu ja halattu. Joskus äidin hermot ovat olleet koetuksella, mutta kaikesta on puhumalla selvitty.

Poika on 186 cm pitkä, ja kengät ovat kaksi kertaa isommat kuin äidillänsä. Äiti näyttää aika pieneltä pojan rinnalla, mutta silmistä, kiharoista ja hieman sotkuisista hiuksista heidät tunnistaa. Hymy on kummallakin herkässä.

Äiti tietää, että irti on päästettävä, mutta miten ja milloin? Kun hän on antanut harson rispaantua, se on pitänyt taasen korjata. On menty pari askelta eteenpäin, ja yksi taaksepäin, kunnes on taas voitu antaa lankojen löystyä.

Ainoa asia, mikä irrottautumista helpottaa, ovat yhteenotot, joita kehkeytyy väkisinkin saman katon alla asuttaessa. Viisikymppisen äidin ja 18 -vuotiaan pojan energiatasot eivät ole samalla tasolla. Poika on elämänsä voimissaan, mutta äiti tuntee itsensä nuutuneeksi. Äiti on kuitenkin oppinut käyttämään pojan kannettavaa JBL kaiutinta, ja yhdistää siihen Spotifystä soimaan ranskalaiset chansonit. C’est si bon, ja veri alkaa pikkuhiljaa kiertää. Kaiutin on isovanhemmilta perityn piirongin päällä. Piirongin kiiltävä loimukoivuinen pinta on vuosien saatossa haalistunut ja saanut kolhuja osakseen.

Äidin tehtävänä on kasvattaa lapsestansa aikuinen. Voisiko olla niin, että äiti on onnistunut ihan hyvin, ja hän voisi jo vähän hellittää? Hän voisi silittää itseään lempeästi olkapäälle ja huolehtia nyt vähän enemmän itsestään. Hän on pitkään haaveillut muun muassa oman kirjan kirjoittamisesta. Pojalla on kaikki hyvin, ja hän pärjää kyllä. Anna palaa! - sanoo poika.

Lounaaksi on rapeaksi paistettuja karitsan sisäfileitä sekä Rosamunda -perunoista tehtyä perunamuusia. Keittiön pöytä tuntuu kutistuneen, koska äidin ja pojan koivet ottavat pöydän alla yhteen. Äiti ja poika juttelevat viisi minuuttia. Kiitos! - huikkaa poika ja sujahtaa takaisin huoneeseensa laskemaan matematiikkaa. Äidin silmään pulpahtaa onnen kyynel.