Punainen talo, vihreä talo, keltainen talo. Tuolla on iso punainen kaksikerroksinen rakennus, jonka yhdellä seinällä on ainakin 12 ikkunaa. Onkohan se majatalo, vai asuuko siinä joku iso varakas perhe?
Erään mansardikattoisen talon edustalla on iso pensasaita, joka on leikattu millin tarkasti kulmikkaaseen muotoonsa. Selkä ihan suoristuu, kun kävelee aidan ohi. Viereisen talon edustalla on puinen keinulauta, jonka päällä istuu hyppelihiiri tonttulakki päässään.
Aurinko paistaa matalalta. Se on juuri ja juuri jaksanut nousta kinkkumahansa kanssa Kråkön yläpuolelle. Rannan puinen laituri ja vinksin vonksin seisovat venetolpat ovat paikoillaan jään ympäröidessä niitä. Puisten talojen eri väriset seinät hohkaavat kauniina joka puolella. Ei ole tuulenvirettäkään ilmassa. Aika on pysähtynyt.
Rantaan kävelee vanha rouva, jonka ystävälliset silmät hymyilevät. "Asun tuossa vihreässä talossa", hän viittilöi rannasta hieman takaviistoon. Keinutuoli on sijoitettu tupaan ison ikkunan taaksen, jotta siitä voi katsella ulos ja ihmetellä elämää. "Viihdyn niin hyvin täällä, vaikka yksin asunkin.” Samassa ohitsensa kävelee kaksi miestä, ja toinen asettaa lempeästi kämmenet rouvan olkapäille. "God dag!" Hammarsin taika tarttuu minuunkin.
Lähdetään kohti Tornbergiä. Nahkasaappaat hieman lonksuvat jaloissani, mutta pohjissa on hyvä pito, joten rantaraitilla on helppo liikkua. Laitan välillä silmät kiinni ja hymyilen itsekseni.
Tornbergille johtava mäki on aika jyrkkä, mutta kantikkain kivuten ei mene aikaakaan, kun olemme kukkulan laella. Vasemmalle vai oikealle? Ehkä ensin oikealle. Puikkelehdimme puiden lomitse, ja edessämme aukeaa aivan huikea näkymä. Täälläkö Edelfelt istui maalatessaan Porvoon saaristomaisemia? Aurinko paistaa sen verran alhaalta, että lumipeitteisen salmen ylle leviävät mahtavat piikkisikamaiset varjot Kråkön saaresta.
Vaihdamme kukkulaa polun toiselle puolelle. Joku peura on käynyt uhkarohkeana kuikuilemassa aivan jyrkänteen reunalla. Viistosti oikealla siintää Hammarsin kylä. Hengitän ison henkäyksen sisään tätä tunnelmaa, ennen kuin laskeudumme takaisin rantaraitille. On joulukuun 28. päivä, ja on aika palata kaupunkiin ottamaan vastaan uusi vuosi.
