–Nyt tuli kuset housuun. Onneksi kerkesin kivuta tänne ullakolle, ettei lorahtanut tuvan lattialle. Vaihtokalsarit ovat vielä alakerran makuukammarissa. Enhän voi mennä likomärissä housuissa, saati Aatamin asussa, hakemaan uusia alusvaatteita sieltä. Ei auta kuin antaa pöksyjen kuivua, ja luottaa siihen, ettei tyttö tule tänne vintille haistelemaan. Joku ylpeys pitää vanhalla äijälläkin olla.
–Hetkinen, tossa hengarissahan ikkunan karmissa roikkuu muorin keltainen leninki. Pitäisikö pistää se päälle hetkeksi, ja hakea ne saakutin alushousut alhaalta. Ei kai tässä muu auta. Muori oli ysikymppisenäkin aika sorjassa kunnossa. Sääret olivat hoikat kuin varsalla. Elämä oli kertynyt siitä sitten reisistä ylöspäin. Taidanpa kiskaista mekon päälleni ja lähteä kalsarinhakumatkalle alakertaan.
Laskeuduttuaan vintiltä porstuaan, mies katsoo porstuan peilistä itseään. –Ei helkkari, tämä asuhan pukee minua.
*
Minna avaa makuukammarin ikkunan alla olevan lipaston oven. Ylähylly on täynnä eri värisiä, ruudullisia ja raidallisia miesten alushousuja kahdessa siistissä pinossa. Minna nostaa kalsarit lipaston päälle, ja tunkee omat vaatteensa sisälle. Alatasolla on valokuvakansioita ja mappi, jonka päälle on liimattu valkoinen tarra. Siinä lukee TÄRKEÄÄ. Mappia pitää pystyssä iso pahkasta tehty kulho. Sen sisällä on kymmensenttinen valuraudasta taottu avain. Kädensija on hieman vääntynyt. Samassa Minna kuulee, kun vanhus avaa tuvan oven, ja laittaa varmuuden vuoksi lipaston ovet kiinni.
*
–Anteeksi neiti, mutta tulisin hakemaan makuukammarin lipastosta vähän vaihtovaatetta.
Vanha ukko seisoo keltaisessa mekossa makuukammarin oven suussa. Minna katsoo häntä silmät ymmyrkäisinä, kunnes ei enää pysty pidättelemään hymyään. Itse asiassa hän purskahtaa kunnon nauruun. Minnan hersyvä käkätys on niin kova, että ikkunan takana istuva talitiainen pelästyy, ja lähtee lentoon.
Ukonkin silmät menevät sirrille ja suu vääntyy vinosti hymyyn.
–Onpa mahtavaa, että tässä talossa raikaa pitkästä aikaa. Muori oli kova nauramaan. Voi kuinka minä kaipaan sitä sorinaa. Kun muori käkätti, niin talon hirretkin nitkahtelivat. Elo naurun tahdissa on niin mukavata.
Minna nyökkää, ja kurottautuu samalla lipaston päällä olevan vaatepinon luo ojentaen samalla sen vanhukselle. Mies vastaa tattis, kääntyy kannoillaan ja toivottaa mukavaa iltaa.
Kuultuaan miehen päässeen takaisin vintille Minna heittää farkkutakkinsa päälleen ja sujauttaa Yariksen avaimet taskuunsa. Ilta-aurinko vielä häikäisee, joten aurinkolasit ovat tarpeen. Ennen lähtöään Pihlajakosken Vonkamieheen pizzalle Minna päättää kävellä ja haistella vähän maalaismaisemaa. Hän tunnustelee Närväntietä tennareidensa alla aina Hevossaarentien risteykseen asti. Hiekkatietä reunustavat ojan penkereet ovat täynnä päivänkakkaroita, hiirenvirnoja, puna-apiloita ja niittyleinikkejä. Joukosta erottuu edukseen jokunen mesiangervokin. Vasemmalla ohrapeltojen takana siintyy kimalteleva Päijänne. Oikealla puolella pelto levittäytyy metsän rajaan asti. Missään ei näy ihmisiä. Sen sijaan aukealla tepastelee kolme kurkea. Hetken ne tuijottivat Minnaa, mutta jatkavat sitten syömistä.
