Olin ilmoittautunut hyvissä ajoin keväällä 2023 U23 nuorten yleisurheilun EM -kisoihin vapaaehtoiseksi. Kisat järjestettiin Leppävaaran uudistetulla stadionilla 12. - 16.7.2023. Vapaaehtoishommia oli hiekan lanauksesta ulkomaalaisten joukkueiden attaseoiksi sekä lääkintäihmisistä kisakansliaan. Minä toivoin pääseväni Mediaan, ja sinne pääsin, tarkemmin sanoen niin kutsuttuun flash quotes -tiimiin. Olen kielitaitoinen, ja olen kiinnostunut ihmisistä. Olinko ennen tehnyt lyhyitä haastatteluja huippu-urheilijoista, ja kirjoittanut niistä pieniä juttuja? En, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Osasin odottaa, että tunnelma on hektinen, mutta kaikkeen ei voinut valmistautua, kuten esimerkiksi kesän pahimpaan rankkasateeseen.
Ennen kisoja aika moni sanoi, ettei missään nimessä haluaisi valitsemaani tehtävään. Meitä on moneen lähtöön, ajattelin, ja onneksi on.
Torstai
Vaikka kuinka olen rohkea, ja vaikka kuinka puhun monia kieliä, minua jännitti aika lailla ennen ensimmäistä flash quotes -päivää. En tiennyt urheilijoista kuin seitsenottelija Saga Vannisen ja moukarinheittäjä Silja Kososen. Yleisurheilusanasto ei myöskään ole kuulunut viime vuosina jokapäiväiseen elämääni suomeksi, saati ranskaksi tai espanjaksi. Olin hieman niitä tutkaillut ennen ensimmäistä päivää, mutta minä opin parhaiten puhumalla ja kokemuksen kautta, joten ei kun tuulta päin.
Flash quotes -tiimi teki töitä niin kutsutussa Mixed zone -teltassa. Kaikki urheilijat kulkivat tämän alueen läpi urheilusuorituksensa jälkeen. Tärkeintä oli saada lyhyet kommentit finaalikolmikolta. Työparina minulla oli teltassa Zusana Tsekeistä. Hän oli tehnyt hommaa parikymnentä vuotta, joten ihan yksin en sentään ollut.
Meidän lisäksi teltassa tekivät haastatteluja YLE, European Athletics, MTV3, sekä eri maista tulleet toimittajat.
Naisten moukarin karsinta oli torstaina aamupäivällä, joten ensimmäinen urheiluhaastatteluni oli finaaliin ”heittämällä” mennnyt Silja Kosonen. Silja voitti myös perjantai-illan finaalin odotetusti tuloksella 73,71.
Olin etukäteen miettinyt, mahtavatko kilpaurheilijat tuntea itsensä suuriksi tähdiksi, ja mahtaako se jotenkin näkyä heidän käyttäytymisessään. Olin iloisesti yllättynyt, että ainakin Espoossa kilpailleet nuoret kansalaisuudesta riippumatta olivat tosi välittömiä, ystävällisiä ja aitoja huipputuloksista huolimatta. Yksi piristävistä torstain haastateltavista oli hollantilainen 10.02 100 metrillä juossut Raphael Boujou.
Perjantai
Torstaista viisastuneena tein vähän taustatutkimusta urheilijoista ennen perjantai -illan finaaleja. Ilta kuitenkin yllätti hervottomalla kaatosateella. Vettä tulvi telttaamme sisään, ja koitimme sutia sitä harjoin ja lapioin ulos. Onneksi sähkölaitteet pysyivät kuivina.
Hakiessani kolleegalle kuivia vaatteita vapaaehtoiskeskuksesta kastuin itse läpimäräksi. Leppävaaran stadionin viemärikaivot eivät vetäneet tarpeeksi, ja maassa oli paikoin parikymmentä senttiä vettä. Antonio sai sadetakin, mutta olin itse uitettu koira, joten sovittiin, että käyn nopeasti pyörällä kotona vaihtamassa itselleni kuivat vaatteet. Varmuuden vuoksi kauhoin vielä Leppävaaran alikulkutunnelista lisää vettä lenkkareihini.
Päästyäni kuivin jaloin takaisin stadionille kisat olivat tunnin tauon jälkeen täydessä vauhdissa.
Illan suomalaismitalit toivat kotiin Jessica Kähärä kolmiloikasta sekä Saga Vanninen ja Silja Kosonen seitsenottelusta ja moukarinheitosta.
Yksi mieleenpainuvista haastatteluista oli norjalaisen Håvard Ingvaldsenin jututtaminen. Ensimmäiset 200 metriä hän koitti säästellä energiaa, mutta sitten hän laittoi turbo -vauhdin päälle. Hän voitti kultaa 400 metrillä ajalla 45.13.
Perjantai -iltana finaaleja tuli liukuhihnalta, enkä edes kerinnyt katsoa juoksuja tai hyppyjä. Sitä mukaa, kun olin jututtanut yhtä, nurkan takaa astui telttaan seuraava urheilija. Silmät alkoivat olla aika ristissä ja aivot narikassa. Viimeisen päivitykseni European Athletics -sivustolle tein yhdentoista aikaan illalla. Väsyneenä, mutta onnellisena ”I did it” -fiiliksellä sanoin heipat ilta-auringon kajastuksessa kylpevälle siniselle urheilukentälle.
Lauantai
Lauantaina olin aamupäivän Leppävaarassa.
Miesten 3000 metrin esteissä finaaliin juoksi muun muassa portugalilainen ennakkosuosikki Etson Barros. Hän ei halunnut/osannut puhua englantia, joten juteltiin espanjaksi. Välillä mukaan soljui portugalia, mutta hyvin selvittiin. Ranskalaiset antoivat kovaa vastusta algarvelaiselle.
Iloinen kohtaaminen minulla oli myös espanjalaisen Yasiel Soteron kanssa. Hän voitti pronssia kiekossa tuloksella 61.69.
Sunnuntai
Olin kisoissa vielä sunnuntai -illan, jolloin Juho Alasaari vei yllätysvoiton seiväshypyssä parannettuaan omaa ennätystään jopa 11 cm. Pohjanmaan poika lausahteli letkautuksia leppoisaan tyyliin. Oli tokaissut norjalaiselle ennakkosuosikille Pål Lillefosselle ennen kisoja, että tänään hän saa jäädä kakkoseksi. Näinhän siinä sitten kävi. Alasaaren mukaan oli aivan mahtavaa, kun joka ikinen katsomossa hurrasi hänelle. Siitä sai lisäpontta hyppyihin. Parasta seiväshypyssä on kuulemma se, kun tuntee lentävänsä yli riman ja samalla panee omat rajat koetukselle.
Kysyin aika monelta urheilijalta, mikä oli Espoossa ja Espoon kisoissa parasta, niin mahtava tunnelma ja yleisön kannustus nousivat kärkeen. Samoin yhteishenki muiden kilpailijoiden kesken oli hyvä, ja moni kehui kilpakumppaneitaan ystäviksi. Suomen sää oli myös täydellinen.
Mikä minusta sitten oli parasta? "Työmatka" pyörällä oli tosi kiva. Nuoret urheilijat olivat iloisia ja energisiä. Ympäristö oli kansainvälinen ja kannustava. Urheilijat olivat tehneet todella paljon töitä tavoitteidensa eteen, ja kun työn tulokset palkittiin, niin purkautuihan sitä energiaa meille vapaaehtoisillekin. Kyllä kannatti olla mukana.
 |
| Antonio haastattelee naisten kolmiloikan Euroopan mestari Maria Vicenteä. Hänen voittotuloksensa oli 14.21. |
 |
| Suomen miesten 4 x 100 m viestijoukkue ennen tietoa jatkoon pääsystä. Finaalipaikan varmistuttua riemulla ei ollut rajoja! |
