Viikonloppuna keskustelimme nuorten kanssa eri opiskelupaikoista. Eräs Aalto-yliopistoon päässyt opiskelija kertoi minusta hieman häpeillen aloittavansa kauppatieteiden opinnot, koska ei vielä tiedä, mitä haluaa. Monet uudet opiskelijat olivat kuvailleet päätymistään kauppakorkeaan samalla tavalla. Asian voisi sanoa minusta positiivisesti myös niin, että on kiinnostunut monista asioista.
Kerroin, että hain kauppakorkeakouluun vuonna 1991, koska pidin kielistä ja olin niissä hyvä, mutta en halunnut ryhtyä esimerkiksi kielten opettajaksi. Silloin minäkin vähän dissasin sitä, minne olin menossa, mutta en enää! Kuvailin spontaanisti nykyistä rooliani töissä amebaksi, joka on mukana monessa, toimien linkkinä eri osastojen välissä tai tulkkina eri ihmisten välillä. Aiemmin olen myös kuvaillut itseäni eräänlaiseksi barbapapaksi, joka mukautuu moneen.
Tarvitsemme yhden asian huippuosaajia, mutta tarvitsemme myös siltoja ihmisten väliin, tai barbapapoja, jotka vievät asioita eteenpäin.
p.s. Ehkä tuon ameban tilalle voisi vielä keksiä vähän ihmisystävällisemmän termin 😊.
