Taavi oli kertonut Minnalle aina Närväntiellä vieraillessaan talon historiasta. Nykyinen rakennus saavutti harjakorkeutensa tasan 100 vuotta sitten. Minna oli päättänyt pitää sen kunniaksi kaikille kyläläisille avoimet ovet merkkipäivän kunniaksi. Taavi oli luvannut kaivaa vanhoja valokuvia ja tuoda niitä mukanaan tarinoiden tueksi.
Hyvissä ajoin Minna oli käynyt niittaamassa Pihlajakosken kaupan ilmoitustaululle kutsun. Tarjolla olisi kinuskikuorrutteista saaristolaisleipää ja Urpon savustamia muikkuja. Naapurin Hilma oli luvannut tuoda vehnästä niin kuin hän pullapitkoa kutsui. Maili oli saanut ison saaliin puolukoita lähimetsästä, ja oli sanonut leipovansa pari marjapiirakkaa niistä.
Kylällä supistiin, että Kuhmoisissa liikkuu seitsemän suden lauma, ja Minnakin oli ollut näkevinään vilauksen otuksista eräänä aamuna ikkunasta tihrustaessaan. Mailia ei moiset jolkottajat pelottaneet.
– En usko, että minun takapuoleni niille maistuis. Jos ne minua vastaan tulee, niin sittenpähän tervehditään, oli Maili virnistänyt Minnalle.
Matias oli tullut jo edellisenä päivänä Minnan apuun Helsingistä, ja oli nostanut keittiön pöydälle sinisen Bombay Sapphire -pullon ja puolitoista litraa tonicia. Jonglööraus viidellä sitruunalla ei ollut ihan onnistunut, ja kohta ne jo vierivät iloisesti pitkin lautalattiaa.
– Kyllä satavuotiaan kunniaksi pitää sentään sekoittaa yhdet gin tonicit.
– Kyllä, kiitos, ja kiva, kun tulit!
Kello löi kaksi lauantaina, ja jo kaartui Närväntielle autoja, pyöriä, mopoja ja mönkijöitä. Minna oli toivottamassa Urpoa kaloineen tervetulleeksi oven suussa, kun pihaan pysäköi harmaa Volkswagen Passat. Kuljettajan puolen ovi avautui, ja oven raosta maahan laskeutuivat tutun näköiset pohkeet. Minnan sydän rupesi pamppailemaan, ja ajatukset lensivät Paloheinään Tuukan ja hänen kotiinsa. Entiseen kotiinsa.
– Mikäs sulle nyt tul, kun noin jähmetyit, ihmetteli Urpo? Haisenko mä savustetulta kalalta, vai onko mulla tilliä hampaiden välissä?
– Ei, ei mitään, anteeksi Urpo. Tuolla pihalla on vaan mun entinen mies, enkä osannut odottaa häntä.
Tuukka heilutti iloisesti kättään, ja lähti tulemaan kohti Minnaa.
– Kuulin Titalta, että sulla on tänään täällä avoimet ovet, niin päätin lähteä ajamaan ja yllättää. Toin sulle sun lempikukkia.
Titta oli Minnan lapsuudenystävä, jonka naapurissa Tuukka nykyään asui.
Minna punastui ja tunsi, että vaatteet alkoivat liimaantua ihoon hikipisaroiden vaikutuksesta.
– Minna, tuu sisään, kaikki odottavat jo, huikkasi Matias porstuasta.
Tuukan ja Matiaksen katseet kohtasivat. Nyt lehahti Tuukka tomaatin punaiseksi.
– Kyllä tänne mahtuu, tuu sisään vaan, sä oot varmaan Tuukka, vastasi Matias salamannopeasti.
– Joo tuu nyt sisään, kun tänne asti ajoit, takelteli Minna.
Astuttuaan porstuaan Tuukka sanoi hiljaisella äänellä anteeksi. – Sitä mä tulin tänne sulle sanomaan. – Anteeksi, vastasi Minna.
Mailin hersyvä nauru raikasi salista, ja Taavi kiikkui onnellisena vanhassa keinutuolissaan. Matias tarjoili gin toniceja vieraille. Laseja koristivat satavuotiaan talon lattioilla pyörineet sitrunan lohkot.
