Outoa uutta vuotta 2019!

Outo - tuo outo sanahan on kaiken perusta. Missä sinä olet outo? Tai missä minä olen outo?

Outous on jokaisen meidän salainen rikkaus, ja jokaisen meistä pitäisi panostaa siihen ja kehittää tuota outouttamme. Sehän on juuri se, mikä tekee meistä erilaisen kuin muut. Eihän asiat kehity tai ideat synny, jos joukossa ei ole ripautta outoutta tai edes muutama outo.

Positiivinen outous — sellainen, mikä ei ole toiselta pois — that’s the clue.

Omat ja toisten outoudet jalustalle ja rock’n roll!

Marraskuun mietintöjä

Saat sen, mihin uskot. Hyvä tulee hyvän luokse. Jokaisesta ihmisestä löytyy jokin helmi, vahvuus, ihme. Tällä viikolla nämä ovat pyörineet mielessäni. 

Saat sen, mihin uskot

Eräs ystäväni merten takaa sanoi minulle vuosia sitten, että suggeroi itsesi niin, että sinulla on kaikki, mitä tarvitset, eikä meiltä itse asiassa puutu yhtään mitään. Tai, jos haluat jotain, niin rupea ajattelemaan ja toimimaan niin, että sinulla olisi se jo. Ihminen on erikoinen ja monimutkainen, mutta näinkin yksinkertainen juttu toimii - ainakin minulla. Jos pelkää koko ajan pahinta, niin asioilla on tapana mennä siihen suuntaan. Mutta, jos päättää uskoa, että asiat voivat mennä itse oikeasti haluamaan hyvään suuntaan, niin sekin on mahdollista. 

Jokaisesta ihmisestä löytyy jokin helmi

Minä olen onnellisessa asemassa, koska minulla on ihan hirveän ihania, sydämellisiä ystäviä. Emme ole aina kaikista asioista samaa mieltä, mutta tuntuu hyvältä, kun ystävät haastavat miettimään uudestaan omia ajatuksiani. Tuntuu terveeltä välillä möyhiintyä, tuulettua ja kehittyä. 

Kun kuuntelen paljon muiden mietteitä, välillä sisälläni tuntuu samalta kuin, miltä näyttää sellainen joulukoriste, jota ravistettaessa lumihiutaleet leijuvat ilmassa. Jossain vaiheessa hiutaleet laskeutuvat, ja olo on tasaantunut ja onnellinen siitä, että olen taas oppinut lisää. Oma suunta on kristallin kirkas, mutta yksin ei ole hyvä kulkea.

Hyvä tulee hyvän luokse

Mietin tällä viikolla paljon sitä, että jos aina näkee asioissa tai ihmisissä epäkohtia, niin jääkö silloin ne hyvät asiat huomaamatta? Myös itsessä. Alla oleva puu Seurasaaressa on ihan kuollut, mutta siitäkin löytyi sydämen muotoinen kolo. 

Esa Saarinen kehotti joskus Otaniemen luennollaan, että painakaa toistenne plus -pisteitä eikä miinus -pisteitä. Olen siitä täysin samaa mieltä. Jokaisella meistä on heikkoja kohtia, arkoja paikkoja, epävarmoja hetkiä, mutta toisaalta myös huikeita ominaisuuksia, joita kannattaisi itsensä ja muiden inspiroida. Kaikki ovat hyviä jossain. Minusta saa ja pitää kehua ihmisiä heidän hyvistä jutuistaan ja onnistumisistaan. 

Tämän viikon ehdottomasti mieleenpainuvin kommentti oli eräältä poikani opettajalta: sanoi, että poikani on ihminen isolla i:llä. Kyyneleet tulivat silmiin, ja tulihan siitä minullekin ihan hirveän hyvä olo. Toivottavasti jaoin hyvää oloa itsekin sen jälkeen eteenpäin. 

Bomzão, boazinha & burrico

Käyn kerran viikossa portugalin tunnilla Brasilian suurlähetystössä. Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin viimeistään parituntisen oppitunnin jälkeen olo on lähes poikkeuksetta virkeä.

Brasilian suurlähetystö on mukavalla paikalla Kaivopuiston kupeessa, joten pelkästään matka sinne on inspiroivaa.

Kesällä mieli halajaa merelle purjehtimaan, mutta nyt ovat ajatukset jo kääntyneet talviharrastuksen pariin.

Minulla on ollut monta energistä opettajaa aikaisempina vuosina, eikä tämä syksy tuottanut pettymystä. Luciana on hurmaavan energinen ja hyvä opettamaan - tunneilla on kaikkea muuta kuin tylsää - on vähän niin kuin matkalla Brasiliassa kerran viikossa.

Osaan espanjaa, ja siitä on paljon hyötyä ymmärtämisessä. Portugalin ääntäminen on kuitenkin aika erilaista kuin espanjan, mutta se tekeekin opiskelusta mielenkiintoista. Toistaiseksi nasaaliäänne aiheuttaa vielä vähän hankaluuksia, mutta eiköhän se pikkuhiljaa tartu matkaan.

Olen oppinut, että Rio äännetäön ’Hiu’, ja tarde on pikemminkin ’tardzi’. Samoin sen, että Brasiliassa on joka alueella aivan omanlaisensa ruokakulttuurit, ja sen, että brasilialaiset käyttävät paljon diminutiiveja tai augmentatiiveja - bom on hyvä, mutta bomzão on tosi hyvä tai cachorro on koira, mutta cachorrinho on pikkukoira. En ole ikinä käynyt Brasiliassa, saati yleensäkään Etelä-Amerikassa, mutta ainakin tällä hetkellä nämä viikottaiset kielimatkat riittävät minulle vallan mainiosti.

Tuntuu mukavalta olla kiinnostunut jostain niin paljon, että haluaa vain oppia lisää.

Boa noite e até mais eli hyvää yötä ja seuraavaan kertaan!

Juuret syvällä maassa

 Kaktuspuistosta @ Eze, Côte d’Azur

Olen ihminen, joka kuormittuu, jos on liikaa hälinää koko ajan, ja erityisesti voin huonosti negatiivisessa ympäristössä. Stressi saa joskus ylivallan, ja silloin itseänikin rupeaa ärsyttämään monenmoiset asiat. 

Tämän viikon Hesarista luin Marko Ahtisaaren haastattelusta, että luovuus tarvitsee tilaa ja happea syntyäkseen. Jotkut asiat pitää tietysti vain hoitaa pois alta oli sitten kyse työstä tai arjen askareista, mutta tuota happea ja tilaa minäkin olen kaivannut tällä viikolla. Tuumasta siis toimeen, ja omaa aikaa itselle saa, kun sitä ottaa:

Tällainen näkymä oli lauantaiaamuna Kaivarin rannassa ennen klo kymmentä. Tästä tepastelin Löylyyn joogaan ja saunaan. Aamujoogan teema oli maadoittuminen. Ilokseni totesin, etten ollut ainoa, joka kaipaa taukoa hälinästä ja pakoa monen asian suorittamisesta yhtä aikaa. Nyt sai vaan olla läsnä tässä hetkessä. Se teki ja tekee niin hyvää ainakin minulle. 

Joogaohjaaja pyysi valitsemaan jonkun asian, mihin keskittyy. Minä valitsin itselleni sen, että muistan pitää itsestäni huolta ottamalla välillä tilaa itselle. Kun voin itse hyvin, niin se näkyy muillekin.

Pääsin vielä ex tempore purjehtimaan hyvien ystävien kanssa illalla, joten päivä oli aamusta iltaan leppoisa.

Syyskuinen auringonlasku

Pää voi hyöriä korkealla, mutta jalat on hyvä pitää aina tukevasti maassa. Tämäkin kyltti Ezen kaktuspuistosta Ranskasta.

Kun elämä on täynnä pieniä murheita, niin asiat ovat oikeasti ihan tosi hyvin

 Tältä minusta on tuntunut viime viikkoina. Kroppa mylvii kuin kottaraisten parvi ilmassa.

Poikani pääsee ripille tämän viikon sunnuntaina. Olemme asuneet kaksin poikani kanssa käytännössä aina. Emme ole pitäneet yhteisiä juhlia pojan isän suvun kanssa, mutta nyt on kaikki asiat paremmin kuin hyvin, ja tuntuu oikealta hetkeltä saada kaikki vihdoinkin samoihin juhliin juhlimaan upeaa poikaa.

Tiesin, että tämä on iso juttu, mutta enpä ajatellut, että ihan näin iso. Leipomiset ja kokkailut ovat pientä, mutta kylläpäs tämä juhla saa sisuskalut mylläämään, kun edellisistä yhteisistä juhlista on kulunut käytännössä 15 vuotta. Poikaani juhlistamaan tulee nykyinen ihana mieheni, upean poikani isä, ex appi vaimoineen, vanhempani, poikani serkkuja, täteja ja setiä sekä isän että äidin puolelta. Onhan se nyt mahtavaa, että kaikki voivat olla samassa juhlassa hyvän puolesta, mutta kyllä se kuitenkin jännittää ihan hirveästi :)

Eilen oli rippikoulun vanhempainillassa pieni leikki, jossa kaikille jaettiin kortit, ja kunkin piti sitten vastailla saamaansa kysymykseen. Minun kortissani kysyttiin, mikä on tärkein projektisi. Se, mikä tuli ensimmäisenä mieleen, oli oma poikani. Työasiat eivät edes käyneet mielessäni. 

Eräs toinen vanhempi kertoi salaisuuden, että kyyneleet olivat tulvahtaneet silmiin, kun poikansa oli astunut puku päällä sovituskopista ulos. Kolmas vanhempi taas sanoi, mikä tekee hänet onnelliseksi, ja kuulemma pienet murheet, ja niitä hänellä on ihan joka päivä. 

Minusta hyvin sanottu - silloin kun elämässä on vain pieniä murheita, niin kaikki on oikeasti tosi hyvin.

Myllerrykset ovat pieniä murheita, joten eteenpäin vaan ja tuulta päin :)

Vaffö, vaffö är det på detta viset?

Heinäkuun 25. päivänä 2018 löysin itseni elämäni ensimmäistä kertaa ruotsinkielisestä kesäteatterista Loviisan Lurensista.

Sain ilokseni lapsuudenystävän mukaan kohti Loviisaa. Ennen teatteria kävimme syömässä kanasalaatin Laivasillan ravintolassa (http://www.cdfastfood.fi), ja se olikin oikein maukasta.

Lurensin kesäteatteri on aika idyllinen paikka keskellä maaseutua kymmenisen kilometriä Loviisan keskustasta. 

Lurens Sommarteater

Vaikka oli helteinen päivä, katsomo oli onneksi varjossa. Katsomo pyörii sitä mukaa, kun eri näytökset vaihtuvat - se oli aika hauska kokemus.

Ilokseni totesin myös, että ymmärsin yllättävän hyvin, vaikka en ole lukiovuosien jälkeen kauheasti ruotsia käyttänyt. Ilmeisesti Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun energinen ruotsin maikka Ollila sai opetettua niin hyvin, että ruotsi on jäänyt jonnekin sisälle muhimaan myöhempää käyttöä varten.

Minun ja lapsuudenystäväni lisäksi paikalla ei tainnut kovin montaa suomenkielistä olla, mutta suosittelen ehdottomasti Ronjaa ja Lurensia kaikenmielisille ja -kielisille. Ronja Rövardotter oli minusta yksi parhaimpia näkemiäni kesäteattereita Suomenlinnan legendaaristen kesäteattereiden lisäksi.

Kotiin ajettiin vielä teatterin loputtua vähän ennen kymmentä, ja kotona Espoossa oltiin ihan ihmisten aikoihin. 

"Vaffö, vaffö är det på detta viset?", undrar rumpnissarna. Och jag då och då :)

Lomailua Mato Matalan mukaan

Mato matalan elämän ohjeet:

Syö hyvin

  

Venyttele hyvin 

(ja itse voisin soveltaa tähän urheilun)

Nuku hyvin



 Ja muista hymyillä

Rosendals trädgård

Näin olen pojalleni lukenut pienenä. Minusta aika hyvä ohje aikuisellekin. Näitä ohjeita tuli aika hyvin tällä lomalla seurattua

---------------------------------------------------------------------------------------------

Makunystyröiden hemmottelua

Erityisen hyvin lomalla maistui miesystäväni kanssa tehty couscoussalaatti, joka pystyttiin lämpimällä säällä nauttimaan omalla parvekkeella. Kyllä se vaan on niin, että hyvässä seurassa ruoka maistuu paljon paremmalta. Ja ruoan tekeminen yhdessä on aika nastaa.

Alkuloman rakkauslomalla Tukholmassa löysimme sattumalta tämän kivan puiston Djurgårdenista, jossa paikalliset viettivät piknikkiä. Meille riitti tällä kertaa jäätelö, mutta tuolla puistossa näen itseni istumassa myöhemmin vaikkapa lapsuudenystävieni kanssa.

Rosendals trädgård

 Tripadvisorin kautta löysimme Kungsholmenilta Mäster Anders ravintolan (http://www.masteranders.se/).

Olo tuntui siltä kuin olisi enemmän paikallisten keskuudessa, ja ruokakin oli herkullista ja palvelu hyvää.

Croissantteja söin aamiaisella poikani kanssa Nizzan lomalla. Ranskalaiset croissantit vievät minun kieleni niin mennessään. Myös pain au chocolat (suklaaan paloja sisältävä lehtitaikinaherkku) maistui, mutta croissant on ehdottomasti minun suosikkini aamukahvin kanssa. Lurps.

Un verre de rosé eli lasillinen roseeta

 

Paras rosé -lasillinen löytyi aivan hotellimme läheltä Rue Dalpozzolta kivasta italialaisesta ravintolasta hieman turistialueen reunamilta.

Vesi on kuitenkin minusta paras janojuoma, ja vettä onkin tämän kesän helteillä kulunut.  

Cannesin vanhasta kaupungista

Lenkkeilyä ja SUP joogaa

Mökkitiellä

Promenade des Anglais:in varrella

SUP -joogaa kokeilin Altaalla, ja se olikin oikein rentouttavaa.

Hyvää yötä

Tämän kesän parhaat yöpymispaikat olivat tämä vanha aitta, jossa on helteelläkin aika viileää ja pimeää.

Aamuinen näkymä aitasta

Hôtel Windsôr Nizzassa olin myös oikein hyvä hotelli. Suosittelen!

Parachute :)

C’est la vie

Nice - Baie des Anges (Enkeltenlahti)

Nizzan kaupunkiin olen päässyt matkustamaan monta kertaa, ja tänä kesänä halusimme teini-ikäisen poikani kanssa mennä johonkin tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Minulle tämä oli 6. kerta tässä kaupungissa ja pojalleni 3. Tänne on hyvä tulla aina uudestaan.

Tiedän, että äiti-poika -matkoja ei tule enää kovin montaa, joten nämä yhteiset matkat tuntuvat koko ajan arvokkaammilta ja arvokkaammilta. Tällaisilla matkoilla kokee pieniä ja isoja yhteisiä  hetkiä, mitä kotona ei pysty kokemaan. Nahistelultakaan ei voi välttyä, mutta sekin kuuluu jutun juoneen. Aina niistä on puhumalla selvitty. Se hetki, kun poika vielä latoo kuumia kiviä lötköttävän äidin päälle on vaan niin sellainen, että sillä jaksaa monet monet nahistelut.

Aiemmilta matkoilta olen oppinut, että parasta on, että itse käyn lenkillä tai kävelyllä aamuisin, ja teemne yhteisiä juttuja lounaasta lähtien. Mikä olisikaan parempaa kuin aamulenkki Promenade des Anglaisilla, ja Spotifyssä soi ranskalainen musiikki. Aivan mahtava aloitus päivälle 😊

Iltapäivästä kipusimme pojan kanssa Chateaulle. Olipahan upeat näkymät juuri ennen ukkosen puhkeamista. 

Kerkesimme juuri ja juuri alas, kunnes taivas repesi ja linnut lensivät tai pikemminkin heittelehtivät holtittomasti. Palmut huojuivat myös hienosti tuulen pyörteessä.

C’est la vie. 

Väliaikaistako kaikki on vain?

Väliaikaistako kaikki on vain?

Hetkenä ensimmäisenä tuntuu kepeältä ja toivo on ilmassa kuin voikukan haivenet.

 Toisena hetkenä sydäntä raastaa, kun miettii, onko ne hetket ohi, kun puhelin soi. Ihan joka päivä se soi. Paras ystävä. Ja rakkaus. 

Vai onko se niin, että paras ystävä ja rakkaus onkin ihan itsessänsä? Silloin ne ovat koko ajan läsnä. Ehkä se on niin tai olkoon niin.

Dobet Gnahoré - be who you are

Minulla on hinku maailmalle matkailemaan, joten matkailin Maailma kylässä -festareille Kaisaniemeen ensimmäistä kertaa elämässäni.

Helteinen sää ja kansainvälinen ilmapiiri tekivät sen, että olohan oli kuin ulkomailla :)

En ollut kuullut Dobet Gnahoré -laulajasta mitään aiemmin, mutta hän jäi mieleen sulavine liikkeineen, erikoisine maskeineen, mataline äänineen ja hyvine rytmitaitoineen. Hienoa, että ihmiset uskaltavat olla omia itsejänsä.

Pääkaupunkiseudultahan löytyy aina vain uutta ihmettelmistä, vaikka lähes koko ikäni olen täällä asustellut.

Elämä on kaunis

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Tartuin hetkeen.

Koulun penkillä

Aalto-yliopisto

Kauppakorkeakoulu

En ole aiemmin käynyt Helsingin kauppakorkeakoululla Töölössä. Aikoinaan pyrin ja pääsin Turun kauppakorkeakouluun, ja pääsykokeet olivat Hankenilla viereisessä talossa, joten vanhan Kauppakorkean hieno rakennus on jäänyt minulta täysin väliin.

Innostuin kuitenkin nyt vähän opiskelemaan avoimessa yliopistossa, ja pääsinpäs inspiroivaan oppimisympäristöön.

Vanhat liitutaulut tuntuvat jo tosi retroilta, mutta jotenkin aika upea ainakin tämä taulu. .

Näkymä 3. kerroksesta: 

Minusta tämä oli tosi kaunis näkymä hienoine punatiilisine rakennuksineen.

Lintubongailuja

En ole aiemmin nähnyt satakieltä, vaikka olen viime vuosina oppinut tunnistamaan satakielen äänen. Tämä yksilö löytyi kävelyretkellä Munkkivuoren kulmilta.

Muutama päivä sitten juoksulenkiltä palatessani kotipihallani oli yllättäen aika monta lintubongariammattilaista.  Meidän lähimetsään oli nimittäin annettu valtakunnallinen tulipäähippiäishälytys. Se on tosi harvinainen lintu Suomessa, ja hädän tullen pariutuu tavallisen hippiäisen kanssa. Kaikenlaista sitä oppii :).

Suomenlinnan ympäripurjehdus

Piti mennä talkoilemaan, mutta pääsinkin ex tempore purjehtimaan. Ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, lähteäkö mukaan vai ei.

Purjevarastolle mennessä sai varoa kieltä näyttäviä kanadanhanhia.

Meitä oli rento porukka tänään veneessä, ja napsittiin itse kukin kuvia kevään ensimmäiseltä purjehdukselta. Onhan tämä nyt kyllä niin muikeeta. 

Kerittiin juuri ja juuri Silja Linen alta pois Kustaanmiekassa. Aika kovaa tuo nimittäin tuli kohti.

Vesibussia odotellessa.