Tämä on nykyään yksi lempijuoksulenkkipoluistani. Kehä I pauhaa vieressä, mutta silti tuntuu kuin olisi keskellä erämaata.
Perillä Villa Elfvikissä kukkivat jo valkovuokot, joskin hieman ujosti näin illan suussa.
Paluumatkalla ylläni liihotteli parvi pääskysiä - eivät vielä äännelleet, mutta mukava piristys lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti