Vaffö, vaffö är det på detta viset?

Heinäkuun 25. päivänä 2018 löysin itseni elämäni ensimmäistä kertaa ruotsinkielisestä kesäteatterista Loviisan Lurensista.

Sain ilokseni lapsuudenystävän mukaan kohti Loviisaa. Ennen teatteria kävimme syömässä kanasalaatin Laivasillan ravintolassa (http://www.cdfastfood.fi), ja se olikin oikein maukasta.

Lurensin kesäteatteri on aika idyllinen paikka keskellä maaseutua kymmenisen kilometriä Loviisan keskustasta. 

Lurens Sommarteater

Vaikka oli helteinen päivä, katsomo oli onneksi varjossa. Katsomo pyörii sitä mukaa, kun eri näytökset vaihtuvat - se oli aika hauska kokemus.

Ilokseni totesin myös, että ymmärsin yllättävän hyvin, vaikka en ole lukiovuosien jälkeen kauheasti ruotsia käyttänyt. Ilmeisesti Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun energinen ruotsin maikka Ollila sai opetettua niin hyvin, että ruotsi on jäänyt jonnekin sisälle muhimaan myöhempää käyttöä varten.

Minun ja lapsuudenystäväni lisäksi paikalla ei tainnut kovin montaa suomenkielistä olla, mutta suosittelen ehdottomasti Ronjaa ja Lurensia kaikenmielisille ja -kielisille. Ronja Rövardotter oli minusta yksi parhaimpia näkemiäni kesäteattereita Suomenlinnan legendaaristen kesäteattereiden lisäksi.

Kotiin ajettiin vielä teatterin loputtua vähän ennen kymmentä, ja kotona Espoossa oltiin ihan ihmisten aikoihin. 

"Vaffö, vaffö är det på detta viset?", undrar rumpnissarna. Och jag då och då :)

Lomailua Mato Matalan mukaan

Mato matalan elämän ohjeet:

Syö hyvin

  

Venyttele hyvin 

(ja itse voisin soveltaa tähän urheilun)

Nuku hyvin



 Ja muista hymyillä

Rosendals trädgård

Näin olen pojalleni lukenut pienenä. Minusta aika hyvä ohje aikuisellekin. Näitä ohjeita tuli aika hyvin tällä lomalla seurattua

---------------------------------------------------------------------------------------------

Makunystyröiden hemmottelua

Erityisen hyvin lomalla maistui miesystäväni kanssa tehty couscoussalaatti, joka pystyttiin lämpimällä säällä nauttimaan omalla parvekkeella. Kyllä se vaan on niin, että hyvässä seurassa ruoka maistuu paljon paremmalta. Ja ruoan tekeminen yhdessä on aika nastaa.

Alkuloman rakkauslomalla Tukholmassa löysimme sattumalta tämän kivan puiston Djurgårdenista, jossa paikalliset viettivät piknikkiä. Meille riitti tällä kertaa jäätelö, mutta tuolla puistossa näen itseni istumassa myöhemmin vaikkapa lapsuudenystävieni kanssa.

Rosendals trädgård

 Tripadvisorin kautta löysimme Kungsholmenilta Mäster Anders ravintolan (http://www.masteranders.se/).

Olo tuntui siltä kuin olisi enemmän paikallisten keskuudessa, ja ruokakin oli herkullista ja palvelu hyvää.

Croissantteja söin aamiaisella poikani kanssa Nizzan lomalla. Ranskalaiset croissantit vievät minun kieleni niin mennessään. Myös pain au chocolat (suklaaan paloja sisältävä lehtitaikinaherkku) maistui, mutta croissant on ehdottomasti minun suosikkini aamukahvin kanssa. Lurps.

Un verre de rosé eli lasillinen roseeta

 

Paras rosé -lasillinen löytyi aivan hotellimme läheltä Rue Dalpozzolta kivasta italialaisesta ravintolasta hieman turistialueen reunamilta.

Vesi on kuitenkin minusta paras janojuoma, ja vettä onkin tämän kesän helteillä kulunut.  

Cannesin vanhasta kaupungista

Lenkkeilyä ja SUP joogaa

Mökkitiellä

Promenade des Anglais:in varrella

SUP -joogaa kokeilin Altaalla, ja se olikin oikein rentouttavaa.

Hyvää yötä

Tämän kesän parhaat yöpymispaikat olivat tämä vanha aitta, jossa on helteelläkin aika viileää ja pimeää.

Aamuinen näkymä aitasta

Hôtel Windsôr Nizzassa olin myös oikein hyvä hotelli. Suosittelen!

Parachute :)

C’est la vie

Nice - Baie des Anges (Enkeltenlahti)

Nizzan kaupunkiin olen päässyt matkustamaan monta kertaa, ja tänä kesänä halusimme teini-ikäisen poikani kanssa mennä johonkin tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Minulle tämä oli 6. kerta tässä kaupungissa ja pojalleni 3. Tänne on hyvä tulla aina uudestaan.

Tiedän, että äiti-poika -matkoja ei tule enää kovin montaa, joten nämä yhteiset matkat tuntuvat koko ajan arvokkaammilta ja arvokkaammilta. Tällaisilla matkoilla kokee pieniä ja isoja yhteisiä  hetkiä, mitä kotona ei pysty kokemaan. Nahistelultakaan ei voi välttyä, mutta sekin kuuluu jutun juoneen. Aina niistä on puhumalla selvitty. Se hetki, kun poika vielä latoo kuumia kiviä lötköttävän äidin päälle on vaan niin sellainen, että sillä jaksaa monet monet nahistelut.

Aiemmilta matkoilta olen oppinut, että parasta on, että itse käyn lenkillä tai kävelyllä aamuisin, ja teemne yhteisiä juttuja lounaasta lähtien. Mikä olisikaan parempaa kuin aamulenkki Promenade des Anglaisilla, ja Spotifyssä soi ranskalainen musiikki. Aivan mahtava aloitus päivälle 😊

Iltapäivästä kipusimme pojan kanssa Chateaulle. Olipahan upeat näkymät juuri ennen ukkosen puhkeamista. 

Kerkesimme juuri ja juuri alas, kunnes taivas repesi ja linnut lensivät tai pikemminkin heittelehtivät holtittomasti. Palmut huojuivat myös hienosti tuulen pyörteessä.

C’est la vie.