Onni on perjantai-pizza hyvässä ravintolassa (Vaelsa), hyvässä seurassa. Tarjoilijalle myös kiitokset - tuli tosi hyvä mieli, kun väsyneenä perjantaina sai leppoisaa palvelua.
Onni on tv:n katselu ja kokeeseen luku sohvalla. Nämä tällaiset hetket ovat minusta aivan parhaimpia yhteisiä hetkiä teinin kanssa. Kestävät ehkä 5 minuuttia, mutta ovat sitäkin arvokkaampia.
Onni on hieno ulkoilusää, mainiot jääkuviot ja uunituore pulla Ursulassa.
Onni on juokseminen ja hiihtäminen ihan kotinurkilla. Maisemat näyttävät ihan Lapin maisemilta, vaikka ollaan Tapiolan Golf -kentällä. Kun some on täynnä mitä hienoimpia matkakuvia, niin meinaa välillä iskeä matkakateus, jos itsellä ei ole juuri silloin mahdollisuutta lähteä matkalle, vaikka mieli tekisi. Tarkemmin ajateltuna lähialueilla on oikeastaan ihan kaikkea, ja vain mielikuvitus on rajana.
Minä olen onni. Sinä olet onni. Onni asuu itsessä. Ainakin minun pitää siitä itseäni välillä muistutella, ja sitten asiat ovatkin ihan hyvin. Välillä tuntuu, että ihmiset juoksevat kilpaa onnen perässä, ja välillä tuntuu, että onko tämä koko elämä pelkkää kilpailua siitä, kuka saavuttaa eniten: kenellä on paras titteli, kenellä on hienoin talo tai auto, kenellä on eniten valtaa, kenellä on nasevimmat kommentit, kenellä on eniten matkakokemuksia, kuka jahtaa parhaiten omaa häntäänsä? Voisiko sitä vaan olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti