Den bästa skärgården i världen

 Purjehdusmatka Emmalla
 

Är det så? Ja, det kunde vara så.

Olin pitkään unelmoinut pääseväni saaristomerelle, ja nyt tämä unelma toteutui. Olimme puhuneet, että emme aio valloittaa koko saaristomerta, vaan menemme rennolla mielellä ja rennolla aikataululla sinne, minne tuuli sopivasti vie. Viikon purjehduksemme muotoutui tällaiseksi:

Taalintehdas - Rosala - Örö - Björkö - Gullkrona - Helsingholmen - Benskär - Högsåra - Taalintehdas

Ensimmäinen etappimme oli Taalintehtaalta Rosalaan. Oli mitä mainioin purjehduskeli.

Rosala 

 Rosalan limppu - sen olen tuosta kylästä aiemmin kuullut. Saavuimme sinne aika myöhään illalla, mutta meille löytyi vielä paikka laiturin päästä. Jo aiemmilta purjehdusreissuilta olen todennut, että ihmiset ovat tosi ystävällisiä merellä ja eri satamissa. Aina tulee joku auttamaan rantautumisessa, ja merellä tervehditään poikkeuksetta toisia.

Rosala oli viehättävä paikka. Oli oma puoti, ja omaa oluttakin oli myynnissä paikallisesta panimosta.

Näkymä grillikatoksesta oli mainio, ja saatiinkin herkkuillallinen veneen kannella nautittavaksi.

Meidän viereinen venekunta oli saapunut Rosalaan Tukholmasta. Mats totesi, että "Åbo skärgård är den bästa skärgården i världen." Hän oli purjehtinut ympäriinsä, joten olihan se kiva kuulla tuollaista.  

Örö

Örön saari on vanha linnakesaari, joka on avattu yleisölle vuonna 2014.



Örön vierasvenesatama



Örö on hieno, ja sen luonto on upea. Reitti Länsirannalle oli vaikuttava - oli välillä kuin olisi kävellyt satumetsässä. Ihmettelin, miten hiekkarannalta tursusi kaalinlehtiä, ja osoittautuikin, että se oli merikaali, jonka Örön esiintymä on Suomen laajin.

Örön länsirannan kallioita

Örön kukkasia rannalla

Paluumatkalla Örön pohjoiskärjestä asteltiin aitaukseen tietämättä, että yhtäkkiä edessämme seisoi karvaisia ja teräväsarvisia otuksia. Luulin ensin, että olimme vahingossa joutuneet niiden keskelle, mutta kyllä se luontopolku oikeasti kulki samoilla laitumilla näiden Ylämaan lehmien kanssa. Miesystäväni napsi tämän kuvan, ja jälkikäteen huomasin, että onpas tuo otus kiltin näköinen - ihan kuin nallekarhu. Ilmeisen hyväluontoisia ovat myös. 

Sauna kuului satamamaksuun, ja pulahdus mereen oli ihanaa. Laiturilta ihailtiin meduusoja ja paria rantakäärmettä.

Ravintola Obu Hovin ahvenet maistuivat herkullisilta, ja palvelu oli erittäin hyvää. Suosittelen!

Aurinko paistoi, seura oli hyvää. Örö on upea paikka.

 Borstö

Aamu Öröllä oli aivan tyyni. Lähdettiin ensin moottorilla liikkeelle, mutta nostettiin sitten purjeet ylös, ja matka taittui hyvin Borstön idylliseen kalastajakylään.

Meidän lisäksemme laiturissa oli vain pari venettä - lieneekö koventuva tuuli karkottanut muut veneet pois.

Kävin tutkimusretkellä kylässä, josko sieltä löytyisi kalaa. Lopulta löysin paikallisen, joka kertoi, että hänellä olisi sumpussa 30 ahventa. Hän fileoi meille 4 tuoretta paksua ahventa niin, ettei niistä löytynyt ruodon ruotta pannulla paistamisen jälkeen. Olikin herkkua!

Verkkoja kuivumassa venevajassa





Tuoreita ja suussasulavia ahvenfileitä à la Borstö







Borstön kylä oli todella mieluisa paikka. Paikka tuntui aidolta saaristolaiskylältä, ja maisemat olivat sen mukaiset.

Näkymä Borstögumma -kalliolta kylään



Borstön kylän kalliolla on puinen naishahmo, jota kutsutaan Borstö -gummaksi. Sen kerrotaan olleen vanhan ruotsalaisen laivan keulakuva. 

Heinäkuinen Borstö

Saarella varoiteltiin käärmeistä jo heti laiturilta noustuamme, ja yhden kiven alla kiepillä olevan kyyn me näimmekin. Kylän yksi vakituinen asukas (heitä on kuulemma kaksi veljestä, jotka kylässä asuvat) kertoi tappaneensa 5 kyytä pihapiiristä tänä kesänä, mikä on kuulemma vähän.

Kun pahin helle oli väistynyt, teimme vielä pienen iltakävelyn Borstön nummilla, ja siellä meitä tuli vastaan lampaita.

  

Koska tuuli oli aika kova aamupäivällä, köllittiin laiturissa ja luettiin kirjaa ennen kuin lähdettiin eteenpäin.

Borstö jäi mieleen lämminhenkisenä, aitona ja idyllisenä kylänä, jossa asuu mukavia ihmisiä.

Björkö

Borstö jäi taakse, ja nostettiin purjeet ylös, ja kryssittiin aavalla merellä. Tuuli oli jo laantunut, mutta aamuisen tuulen nostattamat aallot vielä heiluttivat venettä. Oli ainoa kerta tällä reissulla, jolla tarvittiin pitkähihaista.

Trunsön kohdalla päätettiin, että käydäänpäs katsastamassa Björkötä, ja hyvä niin. Näky oli suorastaan sanoin kuvaamaton, kun livuttiin kohti lahtea, jonne saisi veneen ankkuriin.

Käytiin kiertämässä saaren keskellä oleva järvi, ja maisemat olivat aivan huikeita.

  



Joku oli unohtanut uimapukunsa kalliolle...

Näkymä Björkön sisäjärvelle

Katajat nuolivat kallioita ympäriinsä

"Jurassic Park" Björkössä

 "Pikku" patikoinnin jälkeen pulahdus sisäjärveen oli virkistävää, ja sen jälkeen maistui sienirisotto. Lurps.

Gullkruna

Merellä näkyi kaikenmaailman eläimiä. Tässä Dumbo.

  Saavuimme Gullkronaan noin kahden hujakoilla, ja laituri oli tupaten täynnä. Saimme kuitenkin vielä laiturin päätyyn veneemme. Vähän väliä kävi laiturin ympärillä veneitä haahuilemassa, joten tämä tuntui olevan suosittu satama.

Aurinko merellä on aika voimakas, joten piti ottaa pienet päikkärit, jotta jaksoi taas. Käväistiin saunassa, ja sen jälkeen nautiskeltiin uusia perunoita ja silliä. Kyllä maistui taas!

Käytiin vielä illalla katsomassa kalliolla luotsimökkiä, ja matkalla sinne heinäsirkat sirittivät, ja kesäilta oli parhaimmillaan.

 

Helsingholmen

Gullkronassa nautitun aamupalan jälkeen lähdimme kohti pullapaikkaa eli Helsingholmenia. Tuuli sen verran, että saatiin nostettua purjeet heti ylös.

Matkalla näin kuin näinkin hylkeen! Pitkään kiikaroitiin paikallaan pysyvää päätä, joka muistutti välillä minusta jopa paksua hain evää tai kolmiomaista kiveä, mutta lopulta hylje hieman venkoili paikoillaan, ja molskautti itsensä mereen, joten olihan se aito hylje! Olinpas iloinen tästä :)

Helsingholmeniin päästyämme ilma oli jo tosi kuumaa, mutta ostettiin kuitenkin kuumana höyryävät uunituoreet pullat, ja juotiin päiväkahvit. Hyvää oli!

Käveltiin puiden suojassa saaren toiselle rannalle, ja paluumatkalla kävin vielä ostamassa uunituoretta savukalaa ja mansikoita. Juttelin hetken paikallisen asukkaan kanssa - jopa ruotsiksi, kun hän ei tainnut oikein suomea niin osata. Onpas tosi mielenkiintoista keskustella, ja yrittää ymmärtää erilaisissa oloissa asuvia ihmisiä. Saarella asuu hänen lisäkseen vain isänsä tyttöystävineen, sekä yksi toinen perhe. Talvet kuluvat rakennusten korjauksiin, ja oma saha työllistää myös.

Benskär

Helsingholmenista jatkettiin kohti Benskäriä. Tulimme ensimmäisinä paikalle, ja paikka tuntui aika laguunilta ja paratiisilta Gullkronan ihmistungoksen jälkeen.

Pitihän meidän yhden kerran edes käyttää kiilakiinnitystä

Pulahdettiin uimaan, ja se virkisti tosi paljon. Veneen sisämittari näytti 28 astetta.

Käväistiin tutkimusretkellä Benskärissä, mutta itse saari oli kyllä aikamoista ryteikköä, ja nähtiinpä yksi käärmeen häntä hiipparoimassa polulta varvikkoon. Tehtiin U-käännös, ja palattiin veneelle, koska muutoinkin tuo metsikkö oli aika risukkoa.

Benskär on suojainen, rauhallinen lahti, ja siellä tosiaan saa olla aika rauhassa.

Högsåra

Matkalla Benskäristä Högsåraan nähtiin uljas merikotka. Perillä Högsårassa liiteli toinen, vai lieneekö ollut se sama.

Oltiin lähdetty paratiisisaareltamme niin aikaisin aamulla, että oltiin Högsårassa jo tosi aikaisin. Tuntui olevan tosi suosittu satama, joten sinne kannattikin tulla ajoissa. Käveltiin Farmors caféhen nauttimaan herkkukakkupalat ja teekupposet, ja myöhemmin vielä syötiin siellä maittavat lounas.

Högsåran sataman baarin nimi on Rumpan Bar eli Peppu Paljaana. Opinpas tällaisenkin uuden sanaleikin :).

Loppusanat:

Olipahan matka, unohtumaton matka. Nähtiin ja koettiin vaikka mitä, ja tuntui hyvältä olla miesystäväni kanssa kirjaimellisesti samassa veneessä.