Hyvä kiertämään

Olin kerinnyt päivän kokea voittajafiilistä siitä, että olin selvinnyt koronaviruksesta, kunnes seuraavana päivänä sain tietää, että omalle kohdalle osuu lomautus. Olo oli epäuskoinen, ja jalat melkein menivät kuvainnollisesti alta. Ensimmäinen reaktio oli, että miten minä selviän taloudellisesti. Seuraava reaktio oli, että eikö minun työtäni arvosteta. Sitä seuraava reaktio oli, että miksi olen tehnyt niin hirveästi töitä. Tuntui myös siltä, että minulta viedään kontrolli omasta elämästäni. Se oli ehkä kaikista ikävin fiilis, ja uhma alkoi nostaa päätään. 

Eräs ystäväni sanoi tässä kuitenkin muutama viikko sitten, että on parempi olla jonkun hyvän asian puolesta kuin taistella jotain pahaa vastaan. Samoin FB muistutteli vuoden takaisesta kohtaamisesta Martti Ahtisaaren kanssa. Ahtisaari vakuutteli minulle katsoen samalla syvälle silmiin, että jokainen ihminen voi ja pystyy tekemään vaikka kuinka paljon hyvää.

Kun siis tarpeeksi kauan aikaa taistelin itseni kanssa tuulimyllyjä vastaan päädyin siihen, että parasta on mennä eteenpäin ja toteuttaa niitä hyviä asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Siinä putosi aika iso taakka harteilta.

Olin esimerkiksi ihan hirveän onnellinen ja ylpeä itsestäni ja pojastani, kun saatiin yhdessä vaihdettua isovanhempien autoon renkaat. Hyvän pisti kiertämään alunperin miesystävä, joka opetti minulle auton renkaiden vaihdon. 

En ole aiemmin kiertänyt Laajalahtea kävellen. Onneksi minulla on aivan superihania ystäviä kotinurkilla, joista saa kävely- ja juttuseuraa aina tarvittaessa. 

Suklaatauko Munkkiniemen rannassa

Vein poikani tällä viikolla Nuuksioon, ja päädyin itse ex tempore kävelemään Haukankierroksen minulle aiemmin tuntemattoman äidin kanssa. En muistanut kysyä äidin nimeä, mutta juteltiin koko 4 kilometrin matka kaikesta mahdollisesta. Etäily tekee mökkihöperöksi, joten oikean ihmisen kohtaaminen oli varmasti iloinen asia molemmin puolin. 

Paistettiin vielä makkarat hiipuvalla nuotiolla retkeilyn päätteeksi.