tiistai 29. kesäkuuta 2021
Tyttökullat
tiistai 1. kesäkuuta 2021
Ihminen
30 vuotta sitten lähdettiin tämän koulun pihalta maailmalle, ja seuraavan kerran kävin samaisella paikalla muutama viikko sitten.
*
Lakkiaisissa minulla oli polvi ruvella, koska olin juossut abit-opet pesismatsissa niin kovaa, että jalat meni alta. Olin aika hyvä pesiksessä, ja toimin aina lukkarina, koska jostain syystä heitin pitkälle, ja sain palloja kiinni tosi hyvin. Nyt en muista, kerkesinkö ”syöksymällä” pesälle, mutta arpi on vielä tallella 😊.
*
Lakkiaisiltana oltiin Svenska Klubbenilla, mutta minulle ei ole jäänyt tuosta illasta mitään ihmeellistä mieleen. Ehkä tunnelma oli osaltani vähän vaisu - onhan se vähän haikeaa jättää kuitenkin koulu ja siellä olleet ihmiset taakseen. Tämä tiedoksi myös tämän vuoden abeille, että tulevat juhlat voivat olla paljon kivempia.
*
Meidän luokalla oli kaikenlaista porukkaa, mutta neljä ihmistä on jäänyt hyviksi ystäviksi. Minulle ystävyys merkitsee sitä, että voi luottaa toiseen 100%. Tittelillä, rahan määrällä tai auton merkillä ei ole merkitystä. Kaikki ovat omilla aloillansa huippuja, mutta meidän ystävyys on jostain ihan muusta kiinni. Yhdessä ollaan naurettu, itketty, saunottu, syöty, juotu, matkusteltu, nahisteltu, ja viime aikoina erityisesti kävelty.
*
Kirjoitin M -paperit SYK:sta, ja silloin selittelin itselleni ja muille "huonoa" todistustani, että en pystynyt keskittymään niin hyvin kirjoituksiin, koska olin aivan umpirakastunut. Totta tuokin, mutta jos ympärillä vilisee L:iä, niin M tuntui huonolta. Nyt sanoisin silloiselle minälleni, että ihan mieletön juttu, että hoidit hyvin kirjoitukset! Ja erityisesti nyt, vuonna 2021, kaikki abit ovat tehneet ihan huikean työn.
*
Vappuna -91 juhlittiin pikkuisen vauhdikkaasti, minkä seurauksena kompuroin eräissä rappusissa, ja jalkani murtui niin, että jouduin kulkemaan valmennuskeskuksen kurssille edestakaisin aika monta kertaa taksilla. Rahoja ei saanut vakuutuksesta takaisin, mutta äitini kommentoi, että onneksi pääsin kuitenkin sisään 😊. Ensirakkauteni siivittämänä pyrin siis Turun kauppakorkeaan, ja pääsinkin sinne tosi hyvillä pisteillä sisään. Rakkaus vaihtui ystävyydeksi, ja minä istuin yksin Turun kauppakorkeakoulun luentosalissa. Muistan kyllä miettineeni joskus luennolla, että mitä ihmettä minä täällä Turussa olen 😊. Onneksi kuitenkin olin, koska Turussa alkunsa saaneelta ”13 v reissulta” syntyi aivan mielettömän sydämellinen poikani, josta olen huisin ylpeä.
Vaikka kuinka siis suunnittelee kaikenlaista, niin elämä tuo yllätyksiä mukanansa, ja ihminen on (työ)elämässä muutakin kuin A, B, C, M, E tai L. Tunneälyä ja kommunikaatiotaitoja ei voi minusta liikaa korostaa. Niitä on vain vähän vaikeampi mitata.
*
Ihminen. Ihmeellinen ihminen, mutisi lehmä.