Pläts! Ebba sai inisevän hyttysen litistettyä poskeaan vasten. Kammarissa oli vielä hämärää, mutta pari auringonsädettä välkehti välillä sisään. Ihana aamu - kaikki on vielä edessä, mietti Ebba mielessään.
Muut vielä tuhisivat pedeissään, joten Ebba koitti siirtää vaivihkaa jalkansa sängyn reunojen ulkopuolelle, ja hivutti jalat yksi kerrallaan viileälle puulattialle. Se narahti joka askeleella. Ebba pidätteli hengitystään, mutta pääsi ulko-ovelle muiden heräämättä. Isä käänsi kylkeään, mutta puhina ja kuorsaus jatkuivat hetken päästä. Ebba sujautti nahkasaappaansa jalkaan, ja avasi varovasti tuvan oven, ja sujahti ulos. Verannalla Ebba hengitti syvään sisään raikasta kevätilmaa pään noustessa samalla ainakin pari senttiä.
Maa oli vielä kostea, ja puiden lehdillä oli kastetta. Ebba hyppeli polkua pitkin kohti rantaa.Valkovuokkojen kukat olivat vielä kohmeisia ja nupuillaan. Muutaman tunnin päästä ne olisivat syli auki kohti aurinkoa.
Ebba istahti mukanaan ottamansa filtin päälle rantakivetykselle. Meri oli ihan tyyni. Jos kukat vielä verryttelivät, niin linnut olivat jo täydessä vauhdissa. Haahkapari lensi aivan veden pintaa myöden Ebban silmien edestä. Telkkäkoiras oli jo löytänyt mielitiettynsä, ja pöyhisteli rintaansa naaraalle. Naarastelkkä ei vaikuttanut kiinnittävänsä mitään huomiota viereiseen performanssiin.
Tänään on isän syntymäpäivä. Ebba ponnahti ylös, otti filtin kainaloonsa, ja päätti mennä laittamaan tulen keittiöön valmiiksi aamiaista varten. Äiti oli leiponut kotona tiikerikakkua juhlan kunniaksi. Isä vielä teeskenteli nukkuvansa, kun muut herättivät hänet laulullansa:
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea isä, paljon onnea vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti