Ebban tarina I

Vatsaa kutkutti, ja tuntui siltä, että onni ja ilo -nimiset aineet levittäytyivät pikkuhiljaa koko kehon osiin päästä varpaisiin. Vedin polvet tiukasti leukaan kiinni, ja keinuin myhkyrässä kalliolla edestakaisin. Välillä kiepsahdin kokonaan selälleni, ja jäin ihmettelemään, mitä taivaalla tapahtuu. Taivas oli kirkkaan sininen, eikä siellä näkynyt kuin yksi pilven haiven. Laitoin silmät hetkeksi kiinni, ja taisin nukahtaa. 

Yhtäkkiä mereltä kuului kauheaa mylvintää ja rääkäisyjä, ja pyörähdin salamannopeasti takaisin istualleen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt missään. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Kuulostaa kuin jotain teurastettaisiin. ”Arthur, Måns, tulkaa äkkiä rantaan!” Hyppäsin ylös, ja lähti etenemään kohti ääntä. Mutkitteleva polku rannan tuntumassa oli täynnä isoja, teräväreunaisia kiviä, mutta muistin hyvin paikat ja hypin tottuneesti niiden yli. Pikkuveljien kiljunta kuului jo mökin terassilta: ”Ebba, odota, me tullaan!”

Koitin hiipiä hiljaa risukkoisen niemen kärkeen. Kuivettuneet pajun oksat kuitenkin rapsahtivat poikki, ja samassa kaksi mustapäistä ja punakaulaista lintua lehahtivat lentoon.

 ”Polvesta vuotaa verta”, huusi Måns. Juoksin takaisin polkua pitkin, ja näin, että Måns oli kompastunut yhteen polun kivistä. ”Voi Månni! Nostan sut reppuselkään, niin mennään mökille ja laitetaan polveen iso laastari”. Kyyneleet valuivat pitkin Månsin poskia, mutta minun lohduttavat sanat saivat itkun muuttumaan pieneksi nyyhkytykseksi. Matkalla mökille kerroin pikkuveljille, että niemen kärjessä ei ollutkaan tapahtunut kenenkään murhaa, eikä mikään eläin ollut yrittänyt tappaa toista eläintä, vaan kaksi eriskummallista lintua päästelivät noita outoja rääkäisyjä.

Måns roikkui nelivuotiaan käsivarsillaan kaulassani, ja juuri 10 vuotta täyttänyt Arthur kipitti perässä kutittaen heinällä Månsin avointa selkää. Hersyvä tirskunta raikasi jälleen. 

Laskettuani Månsin maahan katseeni eksyi naapurimökin terassille. Alvar istui rappusilla ilman paitaa. Hän hymyili vinkeästi minulle, mikä sai aikaan valtaisat väristykset kehossa. Tunsin punan kohoavan kaulaani pitkin, mutta uskalsin hymyillä takaisin. Samassa mökin ovi avautui, ja ulos asteli gasellimaisin askelin Elin keinauttaen samalla päätään niin, että paksu tumma tukka heilahti puolelta toiselle. Tunsin itseni tyhmäksi. Miten saatoin luulla, että parikymppinen Alvar olisi minusta oikeasti kiinnostunut. Itsehän olin vasta täyttämässä kuusitoista vuotta.