Mamma ja Vaari kuuskyt vuotta eikä suotta

Jostain syystä aina, kun koetan muistella joitain juttuja lapsuudesta tai nuoruudesta, niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että käytiin kesälomalla pyörällä Mamman kanssa hakemassa laatikollinen punaisia paprikoita Keran Valintatalosta. Sitten ne leikattiin rinkuloiksi, pantiin pussiin, imettiin pussista ylimääräiset ilmat pois ja laitettiin pakkaseen. Mamman kertoman mukaan paprikoiden hakuumatkalla moikattiin Valintatalon lihatiskillä Mamman oppilasta Risto Siilasmaata TYK:stä.

Käytiin joka kesä myös viikon ulkomaan matkalla jossain päin etelää. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista on se, kun ostettiin usein kaupasta kokonainen vesimeloni aamiaispöytään.

Arkiaamuista on jäänyt erityisesti mieleen Mamman itse tekemä mysli kuuman maidon kanssa. Iltaisin kello kuuden hujakoilla kuului tuttu avainten kilinä, kun Vaari tuli töistä kotiin.

Perjantai-iltaisin oli kiva syödä fonduetä tai raclettea, ja lauantai-iltana televisiosta kuului Benny Hillin tunnusmusiikki.

Miten nämä sitten liittyvät Mamman ja Vaarin avioliittoon? Ehkä siten, että koti tuntui aina turvalliselta. Kiitos siitä. 

Yritin viimeksi Mammalla Vaarilla käydessäni kysellä pitkän avioliiton salaisuutta. En oikein saanut vastausta, mutta ymmärsin Mamman arvostavan suuresti Vaarin puuhakkuutta. Vaarilla ei taida myöskään olla tylsää Mamman kanssa, ja koska Vaarilla on lehmän hermot, homma on siltä osin tasapainossa.

Mamma vastaa puhelimeen Hello beibi, ja Vaari pitää suunnan oikeana.

Paljon Onnea Mamma ja Vaari timanttihääpäivänänne!