Barbapapa

Viikonloppuna keskustelimme nuorten kanssa eri opiskelupaikoista. Eräs Aalto-yliopistoon päässyt opiskelija kertoi minusta hieman häpeillen aloittavansa kauppatieteiden opinnot, koska ei vielä tiedä, mitä haluaa. Monet uudet opiskelijat olivat kuvailleet päätymistään kauppakorkeaan samalla tavalla. Asian voisi sanoa minusta positiivisesti myös niin, että on kiinnostunut monista asioista.

Kerroin, että hain kauppakorkeakouluun vuonna 1991, koska pidin kielistä ja olin niissä hyvä, mutta en halunnut ryhtyä esimerkiksi kielten opettajaksi. Silloin minäkin vähän dissasin sitä, minne olin menossa, mutta en enää! Kuvailin spontaanisti nykyistä rooliani töissä amebaksi, joka on mukana monessa, toimien linkkinä eri osastojen välissä tai tulkkina eri ihmisten välillä. Aiemmin olen myös kuvaillut itseäni eräänlaiseksi barbapapaksi, joka mukautuu moneen.

Tarvitsemme yhden asian huippuosaajia, mutta tarvitsemme myös siltoja ihmisten väliin, tai barbapapoja, jotka vievät asioita eteenpäin.

p.s. Ehkä tuon ameban tilalle voisi vielä keksiä vähän ihmisystävällisemmän termin 😊.

Glad första maj!

Matias oli kutsunut Minnan vappupäivän lounaalle vanhojen opiskelukavereidensa kanssa. Minna ei ollut nähnyt Matiaksen kavereita vielä, vaan tämä olisi samalla ensikohtaaminen heidän kanssaan. Minna olisi ainut suomenkielinen näillä kutsuilla. Vaikka lukion ruotsin aineissa oli lukenut aikoinaan useimmiten Bra, ei se poistanut sitä tosiasiaa, että Minna oli käyttänyt viimeksi ruotsia 20 vuotta sitten. Mutta näillä mennään, tuumi Minna. Rohkeuden puutteesta Minnaa ei voi voinut ikinä moittia.

Minna oli sopinut treffit Matiaksen kanssa Helsingin rautatieasemalle. Jännitys kutkutti vatsan pohjaa, mutta lämpö levisi kehoon, kun Matiaksen leveä hymy toivotti kuhmoislaisen Helsinkiin. Uunituoreet rakastavaiset rutistivat toisiaan pitkään ja hellästi, ja Matias moiskautti märän suukon Minnan poskelle. Minna virnisti takaisin pilke silmäkulmassa.

Pariskunta käveli vieretysten auringon paahtaessa kohti Kapteeninkatua. Vastaan käveli keltaisia, punaisia, sinisiä ja sateenkaaren värein koristeltuja haalaripukuisia nuoria kirkkaan valkoiset ylioppilaslakit päässään. Minnan ja Matiaksen lakeissa oli vuosien muistot eri värisine laikkuineen.

Saavuttuaan ravintola Seahorsen ovelle pihalla seisoivat Bulle, Puffe ja Dildo. Minnan kuultua nimet hän katsoi Matiasta, ja tämä repesi nauruun: ”Humpsvakareissa on tapana antaa lempinimet kaikille soittajille”. Minna oli kuullut Retuperän WPK:sta aiemmin, mutta Matiaksen kautta hän oli tutustunut myös Humpsvakar -orkesteriin, joka on vastaava ruotsinkielinen orkesteri.

Minna esitteli itsensä, ja toivotti Glada vappen kaikille. Miehet vastasivat kuorossa ”Glad första maj! Sisällä eteisessä odottivat Vinssi, Huissi ja Motonet. Minnaa jännitti melkein enemmän aina uusien naisten kohtaaminen. Miesten kanssa tuntui olevan jotenkin suoraviivaisempaa. Hermoilu osoittautui kuitenkin turhaksi, koska vastaanotto oli aivan yhtä lämmin kuin ravintolan ulkopuolella.

Ravintolan pöytäjärjestys oli tehty etukäteen, ja valkoisilla pöytäliinoilla oli valmiina lauluvihko. Ei mennyt aikaakaan, kun joku aloitti ensimmäisen snapsilaulun, ja koko sali raikasi. Siinä vaiheessa, kun oli aika viedä snapsi huulille, katsottiin silmiin ensin vasemmalla istuvaa, sitten oikealla istuvaa ja lopuksi vielä hymyiltiin vastapäätä istuvalle. Tai no, aika usein käännökset sujuivat näin. Vasta sitten juotiin pieni siemaus snapsia. Lasia ei suinkaan tyhjennetty niin kutsutusti Pohjanmaan kautta, vaan yhdestä snapsista riitti useampaan lauluun kyytipojaksi.

Minna koitti kuunnella ja ymmärtää ruotsia, ja jonkun verran uskaltautui sitä käyttämäänkin. ”Jag är full, tack”, sanoi Minna, kun kieltäytyi kohteliaasti lisäannoksesta ruokaa. Ihmiset purskahtivat hyväntahtoiseen nauruun.

Musiikki raikasi, ja Sikalan seinät natisivat tahdissa. 

Have a good one in Chicago!

En tiennyt kaupungista juuri mitään ennen kevään 2024 matkaamme. Nyt ymmärrän, että Chicago on aivan valtavan monimuotoinen kaupunki. Onneksi päätimme viettää kaikki kymmenen lomapäivää tässä paljon mainettaan paremmassa paikassa Michigan -järven kupeessa.

A - Art and Architecture

Art institute of Chicagon taiteilijalistaus oli vaikuttava: Monet, Renoir, Cézanne, Van Gogh, Picasso, Rembrandt, Gallen-Kallela muutamia mainitakseni. Todellakin – seinällä loisti myös Akseli Gallen-Kallelan teos Ad Astra.

Minulla on tapana valita jokaisesta museosta yksi taulu, jonka voisin laittaa omalle seinälleni. Art instituten lukuisista teoksista valitsin Clauden Monet:n Vétheuil -maalauksen.

Wicker Parkissa ja viereisessä Bucktownissa näkyi huomattavan paljon katutaidetta.

Chicagon suuri tulipalo tuhosi lähes koko kaupungin vuonna 1871. Vesitorni eli The Chicago Water Tower (1867) on yksi harvoista palosta selvinneistä rakennuksista. The Magnificent Mile eli Michigan Avenue eli shoppailukatu alkaa vesitornilta.

Kaupunkinäkymä on nykyään aika hulppea isoine pilvenpiirtäjineen. Näkymä Willis Towerista, joka oli aikoinaan maailman korkein rakennus:

Tässä pilvenpiirtäjässä on tuulen mentävä aukko ylhäällä. Rakennus pysyy hyvin pystyssä, kun tuuli pääsee puhaltamaan läpi.

B - Blue Line

Airbnb -kotimme oli Wicker Parkissa, jonne pääsi kätevästi myös suoraan Chicagon O’Hare:n lentokentältä Blue Line -metrolla. Damen -metroasema tuli tutuksi lomamme aikana.

Yksi iloinen työntekijä avasi meille aina oven, ja toivotti varmuuden vuoksi hyvää yötä riippumatta siitä, mihin aikaan menimme portista ulos.

Chicago on monikulttuurinen kaupunki, ja metrossa pääsee sulautumaan tavallisten ihmisten joukkoon. Suuri osa oli kännykässä kiinni, mutta yksi matkustaja oli syventynyt kirjaan, jonka kannessa luki Hoodoo for beginners.

Metrovaunut ovat metallinharmaita, ja Loopin alueella Chicagon ytimessä ne kulkevat korotetulla radalla. Päästessään kunnolla vauhtiin sinisellä linjalla kohti Division -asemaa vaunuista tuleva meteli on korvia huumaava.

C - Chicago streets

Chicagon kadut ovat suoria, ja koko kaupunki on yhtä ruudukkoa. 

Bussipysäkit ovat usein kahden kadun risteyksessä. Pysähtymismerkki annetaan vetämällä ikkunassa lepattavaa vaijeria. Tien varret taloriveineen ja keltaisine koulubusseineen ovat kuin elokuvista.

D - Decaf

Milloinkaan en ole juonut niin paljon kahvia kuin Chicagossa. Kofeiiniton kahvi mantelimaidolla oli minun suosikkini. Ipsento 606 -kahvila oli lähellä meidän airbnb:tä, ja käytiin siellä yhtenä aamuna aamukahvilla. Useimmiten kahvi tarttui matkaan Stan’s donuts -kahvilasta Damenilta.

F - Fat Elvis

Oltuamme seitsemän päivää Chicagossa huomasin, että kumartuessa kirjoittamaan vaatteet kiristävät aika lailla. Joka nurkan takana on donitseja ynnä muita supermakeita herkkuja myyviä kahviloita. Leivokset eivät suinkaan ole laktoosittomia, mutta söin niitä silti, koska teki mieli. Popsin aika monta laktoosia pilkkovaa tablettia matkan aikana. USA:ssa laktoosi-intoleranssi ei tunnu olevan kovin yleinen.

I - International

Chicagon demografia ja keittiö ovat kansainvälisiä. Söimme muun muassa costaricalaista, espanjalaista, italialaista, argentiinalaista, libanonilaista ja meksikolaista ruokaa. Aidot meksikolaiset tacot ovat pieniä tortilloja toisin kuin Suomessakin tutut amerikkalaiset taco -veneet. 

Chicagolainen erikoisuus Deep Dish pizza on muuten aika täyttävää - vain pari palaa olisi riittänyt. Varmuuden vuoksi tilasimme kuitenkin kuusi palaa kummallekin. USA:ssa on enemmän käytäntö kuin poikkeus ottaa jäljelle jäänyt ruoka mukaan ravintolasta, joten loput pizzat söimme ”kotona” airbnb:ssä.

P - People

Bless you, kuului laitapuolen kulkijan suusta bussipysäkillä, kun aivastin. Kaikki ihmiset ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita, ja kiitos ja anteeksi kuuluvat puheessa usein.

Meillä oli ilo myös tutustua miesystäväni pojan vaihto-oppilasperheeseen. He olivat todella sydämellisiä ihmisiä, ja saimme extra -annoksen lämpöä heiltä lomallamme. Ihmiset tekevät lomasta loman. 

S - Sports

Mitä olisi Amerikan matka ilman baseballia? Sarjan pelit pelataan huhtikuun alusta syyskuun loppuun, joten pääsimme katsomaan Chicago Cubsien toista peliä. Los Angeles Dodgers veivät voiton lopulta 9-1. Katsomossa oli kylmää kuin napajäätiköllä, mutta aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Baseball on aika hidas peli katsottavaksi, koska pelaajat osuivat aika harvoin palloon 😊, mutta silti kannatti mennä paikalle. 

Kävimme myös katsomassa Chicago Bulls vrs New York Knicks -NBA koripallopelin. United Centerissä pelin tempo oli nopea, ja pelaajien koreografiat viihdyttäviä. Piippuhyllyltäkin näki hyvin. 

Omia jalkoja kävin juoksuttamassa Bloomingdale trail:lla. Matka kulki iloisesti nauttien auringosta ja juuri puhjenneista kevään kukista.

W - Windy and wonderful city

Pohjoistuuli ja (lumi)sade menivät loman alussa luihin ja ytimiin, mutta ei se menoa haitannut, kun on varusteet kohdillaan. 

'

Loman lopussa kirsikkapuut kukoistivat, ja lämpö helli.

Pisteenä i:n päälle näimme 8.4.2024 94% auringonpimennyksen.

Chicago on todella monipuolinen kaupunki, josta löytyy vaikka mitä. Loopin pilvenpiirtäjät ovat hulppeita, ja keskustan ulkopuolella on vaikka kuinka paljon rentoja kortteleita, vihreitä puistoja ja Michigan -järven rantoja silmän kantamattomiin. Go for it!

 

 

 

Rakkautta ja rajoja Ranskasta

Olin 16 -vuotias, kun matkustin ensimmäisen kerran kielikurssille Etelä-Ranskaan. Vanhempani saattoivat minut autolla Pariisiin, josta hyppäsin suurnopeusjunaan (TGV = train à grande vitesse). Olin ilmoittautunut Club des 4 vents järjestön kautta kuukauden kielikurssille Sète:iin. Samassa perheessä minun kanssani asui baskityttö. Minulla oli onnea sekä isäntäperheen että toisen perheenjäsenen kanssa. Palasimme kummatkin seuraavana ja vielä sitä seuraavanakin kesänä, ja yhteydenpito on säilynyt näihin päiviin asti.

Heinäkuussa 1989: Minä 16 vuotta ja Eiffel -torni 100 vuotta

Qu’est-ce que c’est - mikä se on?

Olin aloittanut A-ranskan Viherkallion ala-asteella. Muistan ala-asteen opinnoista sen, kuinka opettelin ulkoa kokeeseen oudon näköistä lausetta Qu’est-ce que c’est? Eli suomeksi mikä se on? Olen utelias luonteeltani 😊.

Koko peruskoulun oli tankattu paljon muitakin lauseita ja erityisesti kielioppia, mutta kovin hyvin en osannut seurustella ranskaksi saavuttuani Sète:iin. Perheessäni ei puhuttu kuin ranskaa, joten ei auttanut kuin ruveta opettelemaan.

J’en ai marre - nyt riittää!

Ensimmäisiä uusia sanoja minulle oli biberon eli tuttipullo. Olihan perheessä pieni tyttö ja poika. Toinen aika nopeasti tarttunut huudahdus oli: J’en ai marre, eli nyt riittää! Perheen äiti piti järjestystä yllä. Itse asiassa on aika hyvä muistaa pitää omista rajoistaan kiinni!

Bises - suukkoja

Ranskassa tervehditään antamalla poskisuukkoja (faire la bise). 16-vuotiaana totuin  nopeasti uusiin tapoihin. Sète:ssä annetaan kolme suukkoa, mutta  perheen isoäidin kanssa niitä annettiin kuitenkin neljä. Suukkojen määrä vaihtelee eli alueiden välillä.

S’il te plaît - olisitko ystävällinen

Vaikka Ranskassa ollaan temperamenttisia, niin puhuminen on kuitenkin kohteliasta toista kohtaan. Kun pöydässä pyydetään ojentamaan jotain, niin perään laitetaan sinuteltaessa s’il te plaît tai teititeltäessä s’il vous plaît. Ranskassa teititellään tänä päivänäkin hyvin paljon. Suora käännös olisi jos se sinua / teitä miellyttää, mutta olisitko ystävällinen / olisitteko ystävällinen on sopivampi suomennos. Tykkään tosi paljon tästä ranskalaisten kohteliaasta tavasta.

La mer - meri

Hienoista hiekkaa varpaiden väliin löytyy Sète:stä kilometrikaupalla. Rannalla kävimmekin lähes päivittäin. Välimeren aallot olivat kohtuullisen pieniä, mutta tarpeeksi suuria, että niiden yli pystyi hyppäämään. Merivesi suolasi ja aurinko värjäsi hiukset hohtavan vaaleiksi.

Couscous

Söimme monesti lounaaksi kylmää couscous -salaattia. Lisukkeena oli keitettyjä kananmunia ja tonnikalaa ja tietysti iso loraus oliiviöljyä. Tämä oli yksi lempiruoistani. En ollut ennen Sète:ä syönyt couscousia, ja olen löytänyt sen  viime vuosina uudestaan. 

Croque monsieur tarkoittaa paneroitua paahtoleipää, jonka sisällä on perinteisesti kinkkua ja Gruyère -juustoa. Näitäkin söin tosi mieluusti.

Minä kävin kaapimassa jääkaapista Brie -juustoa usein illalla patongin väliin. Sanomattakin on selvää, että patonki oli aina tuoretta.

”Dömäing matäing”

Demain matin on ranskaksi huomenna aamulla. Sète:n murteessa sanojen perään lisätään usein voimakas äing -äänne. Huomisaamu kuulostaakin Sète:n murteella kutakuinkin tältä: dömäing matäing. 

Mont Saint Clair

Asuimme kaksi ensimmäistä kesää Mammouthin vieressä, mutta kolmantena kesänä perhe oli muuttanut Mont Saint Clair -kukkulan reunamille Leppäkerttukadulle (Chemin de la Coccinelle). Minne tahansa autolla menimmekään perheen äiti kaasutti mäkeä ylös ja alas aina korkeakorkoiset avokkaat jalassa. 

Perheen puutarhasta, Chemin de la Coccinelle 

Le sanglier - villisika

Eräänä viikonloppuna kävimme melomassa läheisessä Hérault joessa kanjonien ympäröiminä. Maisemat olivat huikeita. Yön nukuimme joen penkalla tähtitaivaan alla. Yöllä kuului villisikojen huutoa vastarannalta.

Galloper - laukata

Laukkasin elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa hevosella Sète:ssä. Pompin valtoimenaan sinne sun tänne satulan päällä, kun minun kaunis pilkullinen heppani kirmasi muiden perässä kuin viimeistä päivää. Minä laukkaan mieluummin itse.

Felices sueños - kauniita unita

Ranskan lisäksi opin Sète:ssä hitusen verran lisää espanjaa ja baskin kieltä. Joka yö toivotin yläsänkyyn onnellisia unia espanjaksi eli felices sueños. 

Nykyään muistamme toisiamme aina jouluisin ja syntympäivinä - sattumalta olemme syntyneet peräkkäisinä päivinä.

Rakkautta ja rajoja Ranskasta

Niitä minä sieltä sain. 

Pyysin perheen äidiltä hänen reseptinsä herkulliseksi lounaaksi hellepäivien varalle. Tämä couscousista tehty taboulé pitää valmistaa edellisenä päivänä.

Taboulé de Véronique

Tu prends un bol de semoule non cuite. 

Tu y rajoutes un oignon mixé avec quatre tomates 🍅 

Un concombre si tu veux mixées aussi des feuilles de menthe fraîche, du persil

De l'huile d'olive 

Des raisins secs si tu veux

Jus de deux citrons, du sel à ton goût

Le laisser gonfler tte la nuit. 

Le remuer et rajouter encore de l'huile d'olive pour que la semoule soit bien détachée. Manger bien frais ! 

Bon appétit 😘😘

Pelko ja Sisupussi - best friends forever

Pelko on haalean vihertävä, vähän päärynän mallinen. Sillä on hyvin pienet silmät ja pikkiriikkinen suu. Päässään sillä on pienen pieni sininen lippalakki.

Sisupussin seurassa Pelko saa itsensä tuntemaan olonsa turvalliseksi, ja silloin Pelko säteilee ja lausuu ihastuttavia runoja posket punasta hehkuen.

Kaikki ovat aivan ällikällä lyötyjä upeista runoista. Huomion seurauksena Pelko usein kuitenkin jäykistyy, ja runosuoneen tulee tukoksia.

Sisupussi on punainen tai keltainen riippuen päivästä, ja sillä on aina hikinauha päässään. Kiireessä pukkaa hikeä pintaan.

Sisupussi tuo muille energiaa, minkä takia kaikki haluavat kutsua aina Sisupussin joka paikkaan. Sisupussilla on helisevä ja tarttuva nauru, ja Sisupussille elämä on täynnä mahdollisuuksia.

Sisupussi toimii eikä jää märehtimään asioita. Sisupussilla on aina valmis ratkaisu kaikkeen. Joskus Sisupussi lähtee juoksemaan niin lujaa, että jalat eivät pysy vauhdissa mukana. Sisupussi ei kuitenkaan pienistä mustelmista hätkähdä. Hän juoksee usein polvisuojat polvissa, koska ne pehmentävät kolhuja kaatuessa.

Kun Pelolla on hyvä olo, niin Sisupussikin rauhoittuu, ja sen valtaa niin suuri lämmön tunne, että Sisupussi voi hetken loikoilla säkkituolissaan pirtelöä siemaillen.

Närvän joulu

Minna oli päättänyt kutstua Taavin, Mailin, Matiaksen ja Pihlajakosken kalamies Urpon viettämään yhdessä joulua Närväntielle.

Matiaksen lapset viettäisivät joulua Jyväskylässä äitinsä luona, joten Matias vastasi iloisen myöntävästi kutsuun. Matiaksen ex ja lastensa äiti oli päättänyt muuttaa eron jälkeen kotiseudulleen Jyväskylään. Koulua ei voinut käydä kahdella paikkakunnalla, joten lapset muuttivat äidin kanssa Keski-Suomeen Matiaksen jäädessä Helsinkiin. Arjet isä täytti työn teolla ja tenniksen peluulla. Liika paikoillaan olo sai ikävän tunteen hallitsemaan liikaa eloa. Viikonloppuisin Matias sitten suhasi Päijänteen reunaa edestakaisin. Viime aikoina länsireitti Kuhmoisten kautta oli alkanut vetää kummasti puoleensa.

Taavi oli saanut Minnalta luvan tulla vintille asumaan jo aaton aattona, ja Minna oli kiltispäissään luvannut asuinsijan hänelle ihan Tapaninpäivään asti. Maili oli kyllä houkutellut Taavia Pahkalan kartanoon, mutta jouluna oma vanha koti vei voiton. 

Minna oli hakenut aatonaattoaamuna kuusen talvisestä metsästä, ja oli sahannut varresta palasen pois, jotta puu imisi itseensä kunnolla vettä. Niin neulaset pysyisivät pidempään, eivätkä rapisisi lattialle heti alkuunsa. Joulukuusen jalka oli metallinen, punainen ja tähden mallinen. Keskellä telinettä oli piikki, johon kuusi piti iskeä kiinni mahdollisimman syvälle. Toisina jouluina se onnistui paremmin, toisina puu jäi vähän keikkumaan ilmaan. Ruuvit kupin reunoilla pitivät kuitenkin puun paikoillaan. 

Kuusen paikka oli keskellä salia, jotta sitä sai ihailla joka puolelta. Taavi oli antanut kaikki vanhat joulukoristeensa Minnalle, ja kuusen oksia koristivat kauniit itse tehdyt olkiset pallot ja tähdet. Latvaan Minna ripusti hopeisen tähden, jonka sakarat olivat vähän kärsineet ja vääntyneet vuosien varrella. Hyvin se kuitenkin kimmelsi. 

Jouluaattoaamuna Minna heräsi keittiöstä kuuluvaan perhanaan. Ensi säpsähdyksen jälkeen Minna haistoi kuitenkin tuoreen kahvin tuoksun. Taavihan se siellä hääräsi keittiössä, ja hymy levisi huulille. Onpa mukavaa, kun talossa kuuluu vähän elämän ääniä, tajusi Minna miettivänsä. 

- Hyvää huomenta ja hyvää joulua Taavi!

- Huomenta huomenta, minä tässä keittelin meitille kardemummasumpit jouluaamun kunniaksi.

- Voi kiitos, olipa mukava yllätys, vastasi Minna. 

Kahvit juotuaan Minna rupesi hämmentämään joulupuuroa. Riisipuuroa syötäisiin heti joulurauhan julistuksen jälkeen. Taavi sytytteli kakluuneihin tulta rauhallisin ja varmoin ottein. 

- No heiii! Hyvää joulua teitille! Maili kopisteli sisään kori kädessään. Liinan alta paljastui uunituoreita sahramipullia. 

- Oi mikä ihana tuoksu! Taavi onkin täällä jo sinua odotellut muurahaiset housuissaan, kiusoitteli Minna.

- Noh, noh, enhän minä mitään, vastasi Taavi, mutta nappasi kuitenkin Mailin kainaloonsa nojaten toisella kädellä puiseen kävelykeppiinsä. 

Närvän talon täytti levollinen tunnelma, eikä minnekään ollut kiirettä. Perunalaatikko odotti vielä paistamista. Imeltyminen oli onnistunut hyvin nyt kun Minna oli valinnut perunaksi Annabellan. Maili oli opastanut, että perunalajikkeen pitää olla nimenomaan kiinteä eikä jauhoinen, jotta se imeltyy hyvin. 

Viittä vaille 12 kuului eteisestä kolinaa, ja Matias astui sisään kinkku kainalossaan. 

- Moroo kaikille!

- No morjensta Matias! Onpa se hyvä, että saadaan sinut tähän taloon, sanoi Taavi. 

Minna lehahti tulipunaiseksi. Matias ei ollut huomaavinaan punastumista, vaan hymyili lämpimästi Minnalle katsoen tätä syvälle silmiin. 

- Minä olen jo täällä salissa valmiuksissa joulurauhaan, huuteli Maili sohvan perältä. Tulkaatte nyt äkkiä, jotta ette myöhästy! Hei, mutta missä on Urpo?

- Täällähän minä, huikkasi Urpo oven suusta pilkkihaalareissaan. 

- Pitäähän nyt jouluna olla tuoretta kalaa. Siian kyllä graavasin toissapäivänä, mutta muikut tulevat lähes uiden paistinpannulle. Hyvää joulua teille kaikille, ja kiitos kun sain tulla tänne joulun viettoon. Paljon mukavampi olla yhdessä. 

...ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.

Maili

Maili oli kutsunut Minnan joulukuisena sunnuntaina lounaalle. Ensimmäisestä vierailusta Pahkalan kartanoon oli kulunut kuukauden päivät. Minna ja Taavi kävivät silloin Mailin 85 -vuotiskahveilla yhdessä, ja Minna oli tavannut myös Mailin siskonpojan Matiaksen silloin ensimmäistä kertaa. 

Maili avasi kartanon narisevan oven, ja Minnan kasvoille lehahti sisältä lämmin ruoan tuoksu. Maililla oli päällään punainen essu, jossa oli iso keltainen auringon kuva keskellä. Sellainen Mailikin oli. Säteilevä päivänpaiste. Maili levitti kätensä ison halauksen merkiksi, ja rutisti Minnaa niin voimakkaasti, että tämä melkein upposi Mailin pehmeään syliin.

Maili oli matkaillut aikoinaan ympäri maailmaa, ja kartanon eri huoneet oli sisustettu maanosien mukaan. Vierashuoneessa oli mitä erilaisimpia puusta veistettyjä norsuja ja ilkeän näköisiä kasvonaamareita. Jos ei tietäisi, että indonesialaisessa kulttuurissa naamareiden tarkoitus on karkottaa kaikki pahat henget, voisi öisin pelästyä pahemman kerran hirviöiden häijyjä katseita. Ikkunalaudalla lootus -asennossa istuva thaimaalainen Buddha -patsas tasapainotti tunnelmaa. 

Sali oli sisustettu Etelä-Amerikan matkojen tuliaisilla. Seiniä koristivat toinen toistaan värikkäämmät kankaat, ja oven suussa oli valtava maalaus Mailista Machu Picchun, muinaisen inkakaupungin juurelta Andien vuoristosta. Kuulemma eräs José -niminen mies oli maalannut taulun kauan sitten jonkinlaisen lomaromanssin pyörteessä. José jäi Peruun, mutta taulu muistutti Pahkalan kartanon seinällä yhdestä ikimuistoisesta nuoruuden kesästä. Keinutuolissa kiikkuessa onpahan mitä muistella, kujeili Maili kertoessaan taulusta. 

– Mene, mene, mene, sanoisin minä kaikille nuorille – sinullekin Minnaseni, ethän sinä vanha ole ensinkään!

Pöytä oli jo katettu salin puolelle. Keltapunaraidallisen pöytäliinan päällä oli kolme lautasta. Matias oli soittanut kotimatkalla Jyväskylästä, ja Maili oli houkutellut hänetkin lounaalle. Tarjolla oli Päijänteen kaloista tehtyä kermaista keittoa.  Minna oli tuonut tuliaisina itse leipomaansa mallasleipää, jonka pinta oli sivelty voilla ja siirapilla. Tuoksu salissa oli huumaava. Ikkunat olivat huurussa pakkasen paukkuessa ulkona, mutta sisällä väreili lämpö.

Samassa eteisestä kuului kolinaa, ja Matias tömisteli sisään kuninkaan elkein: – Moro!

– No hei hei, ja kiva, kun pääsit tulemaan, huudahti Maili.

Matias käänsi katseensa Minnan suuntaan: – Miten sä oot viihtynyt täällä landella?

– Paremmin kuin hyvin, en lähtis mistään hinnasta takaisin Helsinkiin, vastasi Minna.

– Okeei, no hyvä. Meitä on niin moneen lähtöön. Itse viihdyn kyllä stadissa, vaikka kivahan täällä on piipahtaa vähän väliä ainakin Mailia moikkaamassa. Maili on ihan legit, jatkoi Matias. 

– Mikä se semmoinen legit on - ruvetaanpas nyt syömään kalakeittoa. Istukaa te jo siihen pöytään, niin minä haen vielä köökin puolelta kauhan, kommentoi Maili. 

Minna oli ymmärtänyt aiemmin Mailin puheista, että Matias oli juuri eronnut 20 vuoden avioliitosta, ja väkisinkin tuli mieleen, että Maili yritti ujuttaa häntä ja Matiasta yhteen. Tällä hetkellä se tuntui kuitenkin hyvin kaukaiselta yritykseltä. Minna ei halunnut ketään sotkemaan omaa vihdoin löytynyttä rauhaansa suuressa talossa Kuhmoisissa. Nyt kun Taavi oli muuttanut Kuhmoisten keskustaan vintiltä, niin Minna oli tehnyt yläkerrasta etätyöskentelypisteensä, ja alakerta oli kokonaan vapaa-ajan käytössä. 

Minna oli juuri aikeissa kysellä Matiakselta tämän Jyväskylän reissusta, kunnes Maili jo pyörähteli kauhan kanssa takaisin saliin laulaen ja tirskuen samalla ”La cucaracha, la cucaracha ya no puede caminar…” Minna ja Matias purskahtivat äänekkääseen nauruun. 

– Tuo Joséhan minulle tämän laulun opetti. Muistan sen ikuisesti, kun istuttiin aamuvarhaiselle asti, ja hän tankkasi minulle espanjaa. Voi kyllä me naurettiin, kun en meinannut millään oppia kaikkia laulun sanoja, muisteli Maili pilke silmäkulmassa. 

Mailin silmät menivät ihan sirrille tämän nauraessa, ja kumpaankin poskeen ilmestyi samalla kaksi hymykuoppaa. Hersyvä nauru ei voinut olla tarttumatta.

– Olkaattes hyvät, siitä vaan sitten kalakeiton kimppuun, jatkoi Maili. 

Minna kauhoi oranssein kukin koristellulle lautaselle höyryävän kuumaa keittoa. Tuoreen kalan, kerman ja tillin tuoksu vietteli jo makunystyröitä. Minna ojensi kauhan Matiakselle, ja lopulta koko porukka maiskutteli tyytyväisenä Päijänteen kaloja keittolautaseltaan.