Lehmukset varjostavat mukavasti ruohikossa loikoilevia lehmiä. Välillä ne huiskauttavat häntiänsä, ja antavat selällä kutitteleville kärpäsille vauhtia. Maiskuti, maiskuti - heinä sulaa pikkuhiljaa suussa.
Mööööööö! - huutaa Simo -sonni puun takaa. "Joku on jättänyt aitauksen portin sepposen selälleen." Jaksatteko nostaa ahterinne ylös, niin lähdetään kiertämään Fiskarsinmäen luontopolku? "Polku on lehmällekin leveä, ja iso lehtometsä antaa auringon paahteelta suojaa."
"No toden totta me jaksetaan", huikkaavat Vilma ja Apila -lehmät hieman närkästyneinä. Vapauden kunniaksi Vilma ja Apila pyöräyttävät takajaloilla pari piruettia, ja käyskentelevät portista ulos utareet puolelta toiselle keikkuen.
"Osaatsä Simppa kävellä kahdella jalalla?" "En osaa, mutta osaan juosta niin kovaa, että maa pöllyää!". Samassa Vilman ja Apilan silmät täyttyvät hiekkapölystä, ja hännänpäät heilahtavat ilmavirtauksessa. Kun he saavat silmänsä taas auki, niin Simo -sonni on jo lehtometsän reunalla matkalla kohti Espoonlahden luonnonsuojelualueen lintutornia. Sieltä avautuu hieno maisema Kallviksundetille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti