Kehä I - faktan ja fiktion vuoropuhelua

Auton kello näyttää 7.35. Hän ajaa ehkä kymmenettä tuhannetta kertaa Kehä ykköstä itään. Etätyöt ovat vaihtuneet läsnätöiksi, ja taas huristellaan keltaisella Mazdalla. Bensamittari vilkkuu, mutta huonosti nukutun yön jälkeen häntä ei huvita pysähtyä kodin viereisellä ABC asemalla tankkaamassa. Joskus hän on testannut, että nollaa näyttävällä mittarilla voi ajaa vielä töihin ja takaisin eli noin 50 kilometriä.

*

Tänä vuonna Minnalle tulee 22 vuotta täyteen nykyisessä työpaikassa. Hän on käynyt läpi kaikki työpaikan kerrokset kuutos- ja ykköskerrosta lukuun ottamatta. Kuudennessa kerroksessa istuu ylin johto, ja ykköskerroksessa on tavaroiden lähettämö kuljettajineen. Ura alkoi Vientiosastolla neljännessä kerroksessa, minkä jälkeen hän siirtyi kolmoskerrokseen hammashoitokoneiden tuotepäälliköksi. Osaston laajennuttua tehtiin muutto kakkoseen. Nykyään Minna on yrityksen paikallistoimistojen, jakelijoiden,  ja loppukäyttäjien pääyhteyshenkilö. Hän tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat hänet. Vitoskerros on siinä mielessä hyvä, että Minna rakastaa liikuntaa. Päivän aikana tulee käveltyä portaita aika monta kertaa edestakaisin. Hän oli parikymppisenä Suomen mestari kahdeksallasadalla metrillä. Kilpaurheilu jäi, mutta liikunta jäi rakkaaksi harrastukseksi. Joskus työmatkat taittuvat auton sijasta pyörällä. Pyöräillessä näkee koko elämän ja luonnon kirjon Haukilahdesta Hakaniemen kautta Herttoniemeen.

Minna Matilda Karhumäki. Hän valmistui vuonna 1996 Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan kansainvälinen markkinointi. Kielet ovat olleet aina lähellä hänen sydäntään. Kielten opettajaksi hän ei ikinä halunnut, koska luokan edessä keskipisteenä oleminen tuntui painajaismaiselta ajatukselta. Kauppakorkeakoulu kuulosti hyvältä perustutkinnolta, joka ei sitonut suuntaan tai toiseen.

Valmistuttuaan työura on mennyt Minnalla suunnitelmien mukaan. Aina kun olo on ollut leipääntynyt, hän on vaihtanut työpaikalla maisemaa. Hän ei ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset aina valittavat, ettei uralla pääse liikkumaan. Hänen kohdallaan ovet ovat avautuneet, jos vain on ilmaissut ääneen, mitä haluaa. Äitinsä on antanut esimerkin, että pitää pitää puoliansa ja olla itsenäinen. Isänsä taas on rauhallisuuden perikuva, joka näkee ihmisissä heidän potentiaalinsa. Äiti kommunikoi parhaiten puhumalla, isä taasen kirjoittamalla. Isänsä on joskus sanonut, että elämää ei kannata rakentaa yhden kortin varaan. Itseään ei esimerkiksi kannata uhrata kokonaan työlle, vaan yksityiselämälle kuuluu vähintään 50% päivästä. Tämä on ollut aika iso punainen lanka Minnan elämässä.

Iso osa yksityiselämästä vuodesta 2003 on kulunut mahdottoman ihanan tyttären Ellin yksinhuoltajana. Tytär kirjoitti keväällä 2022 ylioppilaaksi Otaniemen lukiosta, ja hän pääsi papereilla suoraan Turun kauppakorkeakouluun. Hän halusi nimenomaan päästä opiskelemaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Elli on sosiaalinen luonne, ja haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa välillä maisemaa asuttuaan aina Espoossa. Minna on niin onnellinen ja ylpeä tyttärensä puolesta. Nykypäivänä ei ole itsestään selvää, että saa heti kirjoitusten jälkeen opiskelupaikan. Moni taktikoi muun muassa niin, että jättää matematiikan kirjoitukset syksyyn, vaikka on saanut jo valkolakin edellisenä keväänä päähänsä. Matematiikasta saa paljon pisteitä yhteisvalinnassa, joten valkolakin saatuaan voi rauhassa keskittyä numeroihin.

Elli onnistui saamaan vuokra-asunnon Kaivokadulta Kupittaalta. Lähes 30 neliön yksiö vaaleanpunaisessa 1930 rakennetussa kivitalossa oli nappilöytö. Yksiön vaalea puulattia hieman narisee sen päällä astellessa. Isosta ikkunasta siintää näkymä Itäiselle Pitkäkadulle. Ainoa miinus asunnossa on öiseen aikaan vipeltävät sokeritoukat.  

Päästyään Ellin muuttomatkalta takaisin kotiin Espoon Haukilahteen Minna pisti soimaan Spotifystä vuoden 2021 suosikkibiisinsä. Ensimmäisenä soi Chisun tulkinta Mestaripiirros -laulusta. Minna rojahti sohvalle ja purskahti itkuun. Kyyneleet valuivat solkenaan pitkin poskia leukapieliin saakka. Samalla kun olo oli helpottunut muutosta, niin Minna tunsi itseänsä merkityksettömäksi. 50% elämästä muutti juuri Turkuun. Tai siltä se tuona muuttopäivän iltana tuntui.

Minna purki tuntojaan whatsapilla Miljalle. Miljasta oli tullut läheinen kävelykaveri erityisesti koronapandemian aikana. Haukilahden rannat oli koluttu juurta jaksain. Milja lohdutti, että Minna on edelleen tärkeä ja merkityksellinen ihminen muun muassa hänelle, miesystävä Callelle sekä kotoa pois lentäneelle tyttärelleen - ennen kaikkea kuitenkaan unohtamatta sitä tärkeintä eli itseään. Lohdutuksen sanat lensivät vielä tuolloin taivaan tuuliin. Sinä iltana vain suklaa antoi hieman lohtua. Onneksi kaapista löytyi yksi levy Brunbergin laktoositonta suklaata. Fazerin taloussuklaasta ei ole lohduttajaksi.

Aiemmin keväällä Minna kävi Ekonomiliiton Uravalmennuskurssin. Eräs entinen kollega oli suositellut kyseistä valmennusta kerran työpaikkaruokalan ruokajonossa. Minna epäili, ettei viiskymppisiä kukaan enää palkkaa, mutta Lise kertoi olevansa 55, ja hänet oli kuulemma ihan headhuntattu uuteen työhönsä. Ruokalinjaston päässä Lise vielä huikkasi, että kannattaa laittaa hashtagit kuntoon Linkedinissä.

*

Konala, Tuusula Malmi. Kyltit vilahtavat auton ikkunoista. Viereisellä kaistalla joku ajaa monta sataa metriä aivan keltaisen Mazdan vieressä. Minnalla on tapana uppoutua ajatuksiinsa, eikä hän huomaa muiden vilkutuksia keltaisen Mazdan suuntaan. Tänään jostain syystä tuli pieni ajatuskatko, joten Minna käänsi katseensa sivulle, ja siinähän huiskutti Ville vientipäällikkö sinisestä Audistaan. 

*

Minna piristyy ja selkänsä suoristuu usein suomenruotsalaisten seurassa. He tuntuvat kantavan itseään pää pystyssä. Minna on usein pohdiskellut tätä asiaa. Efter Nio oli ollut jo monta vuotta Minnan lempiohjelma ennen Callen tapaamista. Positiivinen vire on Minnan juttu.   

Ekonomiliiton uravalmentaja oli hänkin suomenruotsalainen – Amy nimeltään. Minnalla oli keväällä 2022 hänen kanssaan 5 eri Zoom -tapaamista, ja niissä käytiin läpi Minnan 22 vuotta sitten tekemää CV:tä. Sitä piti päivittää urakalla. Kesätyöt mansikkamaalla eivät ole oleellisia enää tässä vaiheessa. Amy kannusti ja kehotti brändäämään itseään. Ei riitä, että Linkedinissä on pelkkä titteli ja kuva, vaan sinne pitäisi laittaa näitä Lisenkin mainitsemia hashtagejä. Minna vierasti sanaa hashtag tai brändäys. Miksei niille voi olla suomenkielisiä nimiä? Minnalle oman itsensä kehuminen ei ole myöskään kovin luontevaa. Minna näkee mieluummin muissa ne hyvät puolet. 

Amy sai Minnan kuitenkin vakuuttumaan, että itsensä brändäys kannattaa, koska sen avulla oppii tunnistamaan omat osaamisalueet ja omat vahvuudet. Tällöin pystyy taas helpommin hahmottamaan, mitä yleensä haluaa itse tehdä, ja mikä tärkeintä - millainen on oma arvomaailma.

Haluaako Minna oikeasti vaihtaa työpaikkaa, vai oliko elämänmuutos yksityiselämässä vain niin suuri myllerrys, että se vain sai tuon toisen 50% elämänpuoliskon horjumaan. Aika näyttää. Ainakin oma brändäys on nyt tehty, arvomaailma kirkastunut ja mieli on kepeämpi ja valveutuneempi. 

 *

Keltainen Mazda kaartuu Kehä I:n toisessa päässä työpaikan pihalle. Sisään kling!  Leimaus hyväksytty. Leimauslaitteen kello on 8.15.