Grüß Gott eli tervehdys Wienistä

Grüß Gott meitä tervehdittiin joka puolella. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä, ja viini oli hyvää Wienissä. Kaikki oli niin ylvästä, että omat nilkatkin suoristuivat. 

Wiener Schnitzel

Itävallassa peruna on maan omena niin kuin Ranskassa. Saksasta tutun Kartoffelsalatin sijasta tilasimme siis Erdäpfelsalatin lisukkeeksi jättimäisen Wiener Schnitzelin kanssa. En ole mikään schnitzelin suurkuluttaja, mutta tämä vasikanlihasta taituroitu pihvi oli hyvää.

Lihanuijan pauke kuului ravintolasaliin, koska keittiö oli samassa tilassa. Yksi läiski nuijalla, toinen siirteli lättyjä kokille, joka dippaili pihvejä useisiin eri tulikuumiin öljyastioihin.

Kuuluisa Figlmüller -ravintola oli täyteen varattu pääsiäislomien takia, mutta ei harmittanut ollenkaan, koska Meissl & Schadn ravintolan palvelu ja ruoka olivat Michelin -maininnan arvoisia.

Viikunapuuro

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tilasin itselleni ulkomailla puuroa aamiaiseksi. Neuer Marktin lähellä olevan Joseph Brotin leipomokahvilan puuro kulki nimellä ancient grain porrige. Mausteena puurossa oli viikunoita, mikä teki siitä hitusen makean. Annos oli suuri, mutta vatsa hyrisi tyytyväisenä. Cappuccino kruunasi aamiaisen.

Musikverein ja Kultainen sali

Varattiin etukäteen liput yhdeksi illaksi konserttiin, jossa kamariorkesteri Die Schlosscapelle soitti Mozartia, Haydnia ensimmäisellä puoliajalla ja Vivaldin Neljä vuodenaikaa toisella. Erityisesti jälkimmäinen teki vaikutuksen. Välillä laitoin silmät kiinni, mutta vieressäni istuva flunssainen turisti ryysti nenäänsä puolen minuutin välein, mikä hieman häiritsi nautintoa. Meinasin tarjota naapurille nenäliinoja, mutta laskin sataan ja totesin, että yleisö on osa elämystä. 

Hotel Sacher vai Demel vai sekä että?

Me kävimme kummassakin. Demelin sacher -kakku maistui hyvältä sen takia, että menimme kahvilaan heti ensimmäisenä Wienin lomapäivänä. Aulassa ihailimme jättiläissuklaapääsiäismunaa.

 

Hotel Sacherin kakun söimme viimeisenä lomapäivänä heti aamupäivällä, jolloin kahvilan ovella ei ollut vielä ruuhkaa. Hotel Sacherin kakku on hieman kosteampi, minkä takia minä valitsisin sen, jos pitäisi syödä jompikumpi uudestaan. Café Sacherin sisustus oli keisarillinen, ja selkä pysyi suorassa.

Omenastruudeli

Minun mielestäni Wienin herkuista herkuin oli omenastruudeli, ja maistamistani versioista parhaimman söin Schönbrunnin kartanon mailla Café Gerstnerissä. Joka kahvilassa tunnuttiin mainostettavan Wienin parasta/vanhinta/aidointa omenastruudelia.

Kaiserschmarrn

Loppulomasta aloin kaivata laktoositonta ruokaa, ja Stephansplatzin laidalla sijainneen kahvilan listalla ainoa sopiva valinta oli Kaiserschmarrn eli Keisarin sotku. Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef kuulemma piti tästä jälkiruoasta, joten nimensä jälkiruoka on saanut siitä. Suomeksi sotku on käännetty myös nyhtöpannukakuksi, mutta Wienissä syömäni annos oli pikemminkin sokerikakun palasia luumuhillon kera. Tällä annoksella jaksoi kävellä monta tuntia.

Hofburg ja Habsburgit

 

Vierailimme Wienissä huhtikuun puolivälissä, ja meillä kävi tuuri säiden suhteen. Pääosin paistoi aurinko, ja lämpöä oli joinain päivinä jopa 25 astetta. Kaupungilla kävellessä tuntui siltä, että siirtyi ajassa taaksepäin.

Hofburgin keisarillinen palatsi aivan kaupungin keskustassa toimi aikoinaan Habsburg -suvun kesäpalatsina. Suvun ollessa mahtavimmillaan sen jäsenet hallitsivat samanaikaisesti Itävaltaa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, Saksan kuningaskuntaa, Unkaria, Kroatiaa, Böömiä, Espanjaa, Portugalia, Alankomaita ja Napolia (Wikipedia). Jostain syystä minun mieleeni jää paremmin muistiin historian sijasta kielioppisäännöt ja nykypäivän jutut, mutta toistaiseksi muistan, että Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresia toimi Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsijana vuodet 1740 – 1780. Hän oli yksi vaikutusvaltaisimmista monarkeista Euroopassa 1700 -luvulla ja vielä nainen. Samoin jäi mieleen, että Maria Teresia sai 16 lasta, joista yksi oli Ranskan räväkkä kuningatar Marie Antoinette.

Itävalta-Unkarin viimeisen keisarin Frans Joosef I:n ja vaimonsa Sissin nimet ja kuvat tunkeutuivat verkkokalvolle joka puolella.  Kulissien takaa katsottuna erityisesti keisarinnan elämä vaikutti enemmän traagiselta kuin kadehdittavalta. Sissin vyötärön ympärys oli pahimmillaan 45 cm. Kuntoilu ja itsensä tarkkailu oli keisarinnalle pakkomielle. Hofburgin linnan Sissi -museon jälkeen tasapaksu elämä tuntuu monessa suhteessa hyvältä.

 

Schönbrunnin linna

Schönbrunnin linnan puutarha ei vielä kukoistanut, mutta linnan yli 1400 huonetta senkin edestä.  

 

Keisarinna Maria Teresia rakennutti ja korjautti linnan nykyiseen asuunsa, ja täällä palatsissa Habsburgin hallitsijat pääosin asuivat. Huoneet olivat kaikki käsittämättömän krumeluureja. Yhdessä näistä linnan huoneista kuusivuotias Mozart esiintyi keisarilliselle hoville.

Itävallan kansalliskirjasto

Juuri kun luuli jo nähneensä kaikki mahtipontiset rakennukset, astuimme sisään Itävallan kansalliskirjastoon. Silmä ja pää pyörivät ympäriinsä. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa. 

 

Willendorfin Venus

29 500 vuotta vanha Willendorfin Venus on sympaattinen ja pieni 11,1 cm korkea hedelmällisyyden symboli Wienin luonnontieteellisessä museossa. Jalokivikokoelma oli myös valtava. 

 

Wienin loman jälkeen olo oli aika paljon sivistyneempi kuin ennen matkaa. Toisaalta tuli olo, että less is more. Matka oli ainutlaatuinen, mutta oli kiva myös palata kotiin. 

Schönbrunnin linnan edustalla Pääsiäisenä 2025