Mamma e figlio in Italia - Äiti ja poika Italiassa
Milano
Lennettiin ”pomppulennolla” Münchenin kautta Milanoon. Aika kului kirjan ja iPadin kanssa paremmin kuin hyvin.
Milanon Malpensan lentokentällä totesimme, että juna Milano Centraleen on peruttu. Hetken mietittiin, jäädäänkö odottelemaan tunnin päästä mahdollisesti lähtevää seuraavaa junaa, mutta aika nopeasti päätettiin hypätä taksin kyytiin - olihan ilta jo aika pitkällä, ja nälkäkin alkoi painaa. Taksikuskin mukaan viikkoa aiemmin helteet olivat saaneet radan epäkuntoon, joten ehkäpä tälläkin kertaa.
Hotellimme oli aivan Duomon kupeessa, mutta ennen Duomolle suunnistamista kävimme hotellimme vieressä sijainneessa Ristorante Romani ravintolassa syömässä herkullisen illallisen. Kokki kerkesi vielä ennen kotiin lähtöään tehdä meille maittavat ruoat. Tarjoilija kätteli meitä lähtiessämme, mikä teki myös poikaan vaikutuksen.
 |
| Spaghetti al pomodoro vei kielen mennessään @ Ristorante Romani, Via Zebedia, 9 |
Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että Milano olisi ruma kaupunki. Emme olleet siellä kuin 12 tuntia, mutta ainakin nuo muutamat näkemämme kadut ja kujat samoin kuin Duomon aukio olivat oikein tunnelmallisia. Minulle tuli Madrid mieleen, kun ajeltiin taksilla kaupungissa. Madrid on osittain rosoinen, mutta siksi siitä tykkäänkin.
 |
| Via Zebedia |
Klo 23 oli oikein miellyttävää kävellä Milanon kaduilla kohti Duomon aukiota. Oli lämmin, muttei kuuma.
Astuttuamme Duomon aukiolle näky oli aika huikea. Vuonna 1847 valmistunut Galleria Vitorio Emanuelen sisäänkäynti oli myös aika mahtava. Jälkikäteen luin, että lattian marmorissa on kuvioitu härkä, ja uskomuksen mukaan pyörimällä sen sukuelinten kohdalla oikealla kantapäällä, se hävittää pahat henget. Meillä olo on ihan levollinen muutoinkin, joten ei haitanne, ettei pyöritty tuolla kantapäillämme.
 |
| Galleria Vitorio Emanuelle & Milano Duomo |
Käväistiin vielä päiväsaikaankin Duomon aukiolla, mutta minä pidin siitä enemmän ilta-aikaan, koska pulut olivat vallanneet sen päivällä.
 |
| Ikkunaostoksilla @ Galleria Vitorio Emanuelle |
 |
| Ikkunaostoksilla @ Galleria Vitorio Emanuelle |
Yhden Milanon yön jälkeen suuntasimme Missorin metroasemalta kohti Milano Centralea. Suurten kaupunkien metrot ja rautatieasemat kuhisevat elämää, ja on kiva olla sellaisessa mukana.
 |
| Milano Centrale |
 |
| Genova Piazza Principe |
Kaskaat, lämpö, tuoksu, meri, italian kieli, ystävällinen tunnelma, huikeat maisemat, aitous - nämä sanat minulle tulevat ensimmäisenä mieleen.
Camoglista lähtee mukava patikointireitti läheiselle San Roccon kukkulalle. Ukkosen jälkeen reitti oli mitä miellyttävin kävellä.
 |
| Camogli - San Rocco - patikointireitin varrelta |
 |
| Camogli - San Rocco |
Maisema Camogliin päin oli myös mitä mainioin.
 |
| San Roccolta Camogli kuvattuna |
Eräänä päivänä meidän oli tarkoitus mennä kävellen San Fruttuosoon, josta meidän piti ottaa laiva Portofinoon.
Reitti San Roccosta San Fruttuosoon oli aluksi suhteellisen helppo, mutta 45 minuutin jälkeen tuli kyltti, että polku muuttuu erittäin vaaralliseksi ja vaikeaksi. Jatkoimme matkaa, kunnes saavuimme jyrkänteen laidalle, jossa oli yhden jalan mentävä reitti. Toisella kädellä olisi pitänyt pitää kiinni vuoren seinämässä kiinni olevasta kettingistä. Tässä kohtaa minulle tuli pupu pöksyyn, joten käännyimme takaisin. Jäi nyt sitten arvoitukseksi, kuinka paljon näitä kettinkikohtia tuolla polulla olisi ollut. Yhden ehkä olisin selvittänyt, mutta ei ole kuitenkaan minun juttuni korkean paikan kammoisena tuollaiset polut.
Päästiin kuin päästiinkin Portofinoon vähän myöhemmin laivalla. Laivamatkalla saatiin ihailla hienoja vuoria mereltä käsin.
 |
| Portofinon satama |
 |
| Portofinon vene |
Kävellessäni Camoglissa mietin, millaista elämä mahtaa siellä olla talvella. Se mietintä jäi mielikuvituksen varaan.
 |
| Camoglin taloja |
 |
| Camoglin taloja |
 |
| Camoglin taloja |
 |
| Camoglin taloja |
 |
| Camoglin rantaa |
 |
| Camoglin venesatama |
Italian kielen osaamisesta oli hyötyä tosi paljon, koska aika harva tuntui osaavan englantia kovinkaan hyvin. Camoglissa turisteina oli tosi paljon myös paikallisia, joten italiaa kuuli kaikkialla. Oli ilo huomata vuosien jälkeen, että tuo kieli pulpahteli ulos myös omasta suustani.
Poika tykkäsi, minä tykkäsin. Grazie Italia!
Arrivederci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti