Nas nove ilhas - yhdeksän saarta keskellä Atlanttia

Alma gêmea

Hyppäsin ysiluokan jälkeen kesällä 1988 muutaman muun suomalaisen partiolaisen kanssa lentokoneeseen. Lissabonin kautta lennettiin Azoreille São Miguelin saarelle Ponta Delgadan kaupunkiin. Olimme osallistumassa Azoreille VII Jamboreelle.

Ponta Delgadan lennon odottelua Lissabonin lentokentällä

Ennen leiriä olimme ensin perhemajoituksessa, ja minä sain ilokseni majoittua ihanan perheen luokse. Perheeseen kuului äiti, isä ja viisi toinen toistaan sydämellisempää lasta. Ensimmäisestä illasta perheen luona muistan sen, että söimme yhdessä illallista muistaakseni keittiön pöydän ääressä. Oli jo aika myöhä – olihan aikaerokin kaksi tuntia Helsinkiin. Olin tosi nälkäinen, ja kauhoin lautaselleni ison kasan valkoisia papuja. En ollut aiemmin maistanut niitä, ja luulin niiden olleen makaronia. 

Minä sain nukkua yläkerrassa tyttöjen kanssa. Minulle on jäänyt mieleen, että saman ikäisen Carolinan kanssa muodostui saman tien jonkinlainen yhteys. Olimme samalla aaltopituudella. Myöhemmin elämässä tällaisia kohtaamisia on onneksi tullut lisää, mutta Carolina oli minulle ensimmäinen - voisiko ihan sanoa sielunkumppani eli alma gêmea portugaliksi. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, mistä tällainen yhteys ihmisten välille syntyy, mutta joidenkin kanssa se vain on. Ehkä yhteys syntyy, jos uskaltaa olla avoin?

Kuva: Carolinan kuva-arkistot

Lagoa das Sete Cidades

Azorien luonto on ihan mielettömän kaunis. Kävimme retkellä katsomassa muun muassa kaksoisjärveä, joka sijaitsee lepotilassa olevassa kraatterissa. Toinen järvistä on sininen ja toinen on vihreä. Paikallisen legendan mukaan ne syntyivät kahden rakastavaisen itkiessä: https://en.azoresguide.net/the-legend-of-the-island-of-sete-cidades.

Haalistunut kuva-albumini kuva 7 kaupungin järvestä (Lagoa de Sete Cidades)

Nas nove ilhas

Perhevierailun jälkeen suuntasimme Jamboreelle. Leiripaikka oli vuorten ympäröimässä laaksossa, ja meillä suomalaisilla oli oma iso sininen puolijoukkuetelttaa muistuttava telttamme. 

Meitä leiriläisiä oli 810

Heinäkuussa oli päivisin lämmintä, mutta aamuisin oli kirpakan viileää. Nautimme joka aamu raikkaassa ja aurinkoisessa säässä vaaleaa leipää ja maitoa itse rakennetun puisen pöydän ääressä.

Muistikuvissani on, että herätys oli kello seitsemältä ja kaiuttimista soi joka aamu leirilaulu. Muistan portugalin kieliset sanat vieläkin ulkoa. ”Nas nove ilhas e nosso povo, é simples e hospitaleiro..…” Jos sanat unohtuvat, niin ne löytyvät silloin ihka uuteen karrimorin makuualustaan kirjailtuina 😊. 

Yhtenä leiriohjelmana oli kadonneen ananaksen metsästys. Azoreilla on yhteensä 6000 ananasviljelmää (Wikipedia), joten niistä riitti meille hyvin muutama etsittäväksi.

Yksi ikimuistoisimmista hetkistä leirillä oli haikki (vaellus), jossa kuljimme pitkin vuorien seinämiä kulkevia polkuja huikeita maisemia ihaillen. Nukuimme haikilla Tulijärven rannalla vain tähtitaivas kattonamme. 

Otin paljon valokuvia leiriltä ja haikilta, mutta filmirulla ei ollut jostain syystä lähtenyt pyörimään, joten suuri osa valokuvista on vain oman pääni sisällä. Näin jälkikäteen ehkä hyvä olisi muutenkin joskus keskittyä vain nauttimaan hetkistä. 

Amor - rakkautta vain

Viisitoistavuotiaana vaaleaverikkönä sain aika paljon huomiota paikallisilta nuorilta miehiltä. Mieleeni jäi Azoreilta, että ensimmäinen poika sanoi minua kauniiksi. Varmaan menin ihan punaiseksi – oli se niin uutta. 15 -vuotiaana kerkeää myös hyvin ihastua kahdessa viikossa tulenpalavasti.

Matkalaukkuuni sain eräältä lissabonilaiselta pojalta ison posliinisen esineen. Hän oli tavannut aiemmin jonkun suomalaisen tytön Oulusta, ja kysyi, tunnenko häntä. Sattumalta siskoni tiesi tytön, joten posliiniesine toimitettiin perille siskoni mentyä juoksemaan aitakisoihin Tornioon. Rakkautta yli rajojen. Sellaista se nuorena oli.

Até mais – seuraavaan kertaan!

Kaikki loppuu aikanaan. Niin mekin nousimme leiriltä rekan avolavalle, ja heilutimme hyvästit kaikille leiriläisille. Vuosia myöhemmin sain yhteyden kaikkiin sisaruksiin naamakirjan kautta. Oli ilo todeta, että alun perin kokemani yhteys oli edelleen olemassa.

Kysyin Carolinalta, saisinko häneltä jonkin hänen lempireseptinsä mukaan kirjoitukseeni, ja tässä se olisi soveltaen suomeksi käännettynä: 

Pudim de laranja (Appelsiinivanukas)

Ingredientes (Ainekset)

5 ovos (5 munaa)

1 copo de sumo de laranja (1 lasillinen appelsiinimehua)

2 copos de leite (2 lasillista maitoa)

8 colheres-de-sopa de açúcar (8 ruokalusikallista sokeria)

(1 lasillinen = 2 dl)

Modo de preparação (Ohje)

Numa forma para pudim, coloque uma parte do açúcar. Junte-lhe um pouco de àgua e aqueça até formar um caramelo clarinho. Mexa a forma do pudim, de forma a que o caramelo cubra bem o seu interior.

(Lusikoi osa sokerista kattilaan, ja lisää joukkoon hieman vettä, kuumenna, kunnes seos sakeutuu kinuskiksi. 

Levitä kinuski kauttaaltaan vuoan pohjalle ja reunoille. 

Voit myös tehdä vanukkaat suoraan pieniin kippoihin.)

Em seguida, aqueça o leite, ao lume, e retire-o antes que comece a ferver. Bata os ovos com o açúcar restante, até ficarem bem espumosos. Adicione o leite quente e o sumo de laranja. Verta, por fim, o preparado na forma, com caramelo, e cozinhe em banho-maria no fomo a 180°C, durante cerca de 45-50 minutos. 

(Lämmitä maito, ja ota se pois liedeltä ennen kuin se alkaa kiehua. 

Vatkaa munat vaahdoksi lopun sokerin kanssa. 

Lisää lämmin maito ja vastapuristettujen appelsiinien mehu joukkoon hyvin vatkaten, kunnes seoksesta tulee kuohkeaa ja tasaista. 

Kaada seos vuokaan/pikkuvuokiin kinuskin päälle. 

Paista vesihauteessa noin 45-50 minuuttia 180°C asteessa.)

Quando estiver solidificado, retire. Deixe o pudim arrefecer. Reserve no frigorífico até ao momento de server. Desenforme e decore com raspas de laranja.

(Kun seos on jähmettynyt, ota vuoka pois uunista. Jäähtymisen jälkeen laita vuoka jääkaappiin.

Irrota vanukas veitsellä varovasti reunoilta, laita lautanen päälle, ja käännä vanukas ylösalaisin. 

Halutessaan paistokuoren voi helposti ottaa pois ennen kääntämistä. 

Koristele vanukas appelsiinin kuoriraasteella.

Yhdellä kokeilukerralla lorautin vähän sitruunasta mehua mukaan, ja lisäsin 1/2 tl vanilijasokeria. Makuasioita nämä 🍊.)

Ensimmäinen kokeiluni

Neljäs kokeiluni