Herään levänneenä siihen, kun auringon säde kutittaa silmäkulmaani. Miesystäväni on jo noussut aikaisemmin, ja nenääni leijailee espressokahvin tuoksu. Pääni on hautautuneena muhkean tyynyn sisällä, ja suupielet ovat kääntyneet ylöspäin.
Avaan ikkunaluukut ja hengitän ison henkäyksen sisälleni raikasta ja lempeää ilmaa. Vaaleat ikkunaverhot lainehtivat pienessä tuulenvireessä.
Lähden aamukahvin jälkeen ulos katsomaan, miltä elämä tänään näyttää. Ulkona on niin lämmintä, että sujautan jalkaani varvastossut. Otan seinään nojaavan vanhanaikaisen pyörän narisevine satuloineen alleni, ja lähden polkemaan. Tietä reunustavat korkeat sypressipuut. Välillä pienet kivet poksauttelevat pyörän kumeja niiden kuitenkaan rikkoutumatta.
Hiekkatien toisessa päässä on kivitalo. Poljen seisten loppumatkan ja hyppään pois pyörän selästä talon pihalla. Koputan isoon puiseen oveen vanhanaikaisella kolkuttimella. Oven avaa paksu nainen, jolla on iso esiliina päällä. Hänen hiuksensa harottavat hieman joka puolella, ja osa hiussuortuvista huojuu silmien päällä. Naisen kasvot kääntyvät iloiseen hymyyn oven avattuaan, ja hän toivottaa minut tervetulleeksi.
Hän on juuri leiponut isossa leivinuunissa paikallisia lehtitaikinaherkkuja. Hän tarjoaa uunituoreita leivoksia minulle. Istumme keittiössä ison puisen pöydän ääreen. Vetäessäni tuolia sen jalat hieman kolisevat terrakotan punaiseen laattalattiaan. Kohta vaalea karvapallokoira saapuu lämmittämään jalkojani pöydän alle. Elämä on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti