maanantai 26. tammikuuta 2026

Töiden välissä

Työtön

Istuimme ystävän kanssa lounasravintolassa Ainoan kauppakeskuksessa Tapiolassa. Oli joulukuu 2025. Olin jäänyt YT-neuvotteluiden seurauksena työttömäksi. Ennen kuin sanoin sen ääneen, vilkaisin ensin oikealle, sitten vasemmalle, ja sen jälkeen sanoin hiljaa: Olen työtön.

Jätettyäni työttömyysviranomaisille ilmoituksen minulle tuli kirje kotiin, jossa kerrottiin, että jos en ole tavoitettavissa minulle ilmoitettuna aikana, siitä tulee minulle seuraamuksia sen ja sen pykälän perusteella. Tuo lappu tosin tuli kotiin pari päivää sovitun puhelinsoiton jälkeen. Olin saanut samanlaisen ukaasin aiemmin myös tekstiviestitse. Mainittakoon kuitenkin, että minulle soittanut työvoimaviranomainen oli oikein ystävällinen.

Suomi on tällä hetkellä EU-maiden kärjessä työttömien määrässä, ja joukossa on poikkeuksellisen paljon myös korkeakoulutettuja. Ei työttömyydestä silti kauheasti huudella, mutta kun olen kertonut omasta tilanteestani, useat vastaavat, että minullekin on käynyt noin. Moni sanoo, että YT -neuvotteluiden jälkeen ei pidä ajatella, että kyse olisi itsestä, mutta humanoidi pitäisi olla, jos ei miettisi, mitä tuli itse tehtyä, mitä jätti tekemättä, mitä sanoi tai mitä jätti sanomatta. Lopulta päädyin keskusteluissani itseni kanssa siihen, että voin katsoa kirkkain silmin itseäni peilistä. 

Kun tuntemattomat ihmiset tapaavat toisiaan ensimmäistä kertaa, aika moni kysyy melko heti nimen jälkeen: ”Missä sä oot töissä?” Työpaikoilla ja ammateilla on hirveän suuri rooli ihmisten välisissä keskusteluissa. Työ on kuin harteilla oleva viitta, jonka taakse piiloutua.

Mellan jobb

Aloitin ruotsin kielen opiskelun tammikuussa ja aika pian olin tilanteessa, jossa minulta kysyttiin, mitä teen työkseni. Vastasin että jag jobbar inte, mutta heti perään käänsin englannista ruotsiksi, että jag är mellan jobb. Koska olin hyvällä tuulella ja innoissani uusista kieliopinnoista, jatkoin, että tilanne ei ole niin musta kuin klikkiotsikot kertovat, vaan minulla on esimerkiksi seuraavana päivänä yksi haastattelu. Jatkoin, että minulla on hyviä kontakteja, ja uskon työn löytyvän jossain vaiheessa. Jag är också mycket nyfiken, ja suhtaudun tähän matkaan tutkimusretkenä. Yksi voivotteli Suomen työttömyystilannetta, toinen oli ihan hiljaa, kolmas koetti sanoa jotain kannustavaa.

Työttömän leima on vähän samanlainen kuin sairaan tai eronneen leima. Ihmiset eivät aina oikein tiedä, miten toimia tai mitä pitäisi sanoa. Minäkin olen saanut mitä erilaisimpia toivotuksia, joista tämä oli erityisen mieluinen: ”There is life outside X!” Olihan minulla pitkä ura takana samassa yrityksessä. Tarinat siitä, miten jollain toisella menee vielä huonommin, eivät ole minusta kovin kannustavia, koska silloin tuntuu, että se toinen ihminen ei kuunnellut yhtään, mitä minä juuri sanoin. 

Suomeksi voisin kutsua itseäni esimerkiksi työnhakijaksi, mutta mellan jobista käännetty töiden välissä kuulostaa minusta parhaimmalta.  

Lapasia ja kohtaamisia

Valmistuin joulukuussa 1996 ja aloitin työurani tammikuussa 1997, ja olen siitä lähtien ollut aina töissä. On monella tapaa outoa, kun ei käy töissä.

Auton katolle on kertynyt esimerkiksi senttikaupalla lunta, kun työmatkat ovat jääneet pois. Punainen Yaris näyttää nyt vähän isommalta viereisen Teslan ja toisen ison sähköauton puristuksissa. Bensaa olen tankannut aiemmin kerran viikossa. Nyt en edes muista, koska olen viimeksi käynyt ABC:lla.

Olen käynyt keskellä päivää Elixiassa tai ajanut Porvooseen ja takaisin. Huono omatunto on meinannut hiipiä seuraksi, jos en ole käyttänyt koko päivää työnhakuun. Työn tekemisen tai hakemisen tärkeys on iskostunut syvälle. Rajansa hakemuksillakin on, muistutin itseäni ja lompsin salille ja Brunbergin tehtaalle.

Minä kaipaan vuorovaikutusta, ja harmillista työttömäksi jäämisessä on ollut se, että olen menettänyt hirveästi ihania ihmisiä päivittäisestä elämästäni. Ja niitä ihmisiä on p a l j o n. Kaikkia ei voi pitää mukana, mutta onneksi jokin joukkio tulee varmasti mukaan jatkoon.

Turvallisuuden tunteen menetys, kun tajuaa, ettei kohta saa enää palkkaa, on järisyttävä. Sitten kun miettii järjellä, eihän sitä kauheasti mitään tarvitse. Kaapit ovat täynnä ruokaa ja vaatteita riittää päälle pantavaksi monta kerrosta. Yksi hassuimmista peloista on ollut se, että tyhmentyisin, kun en ole töissä. Pelko on absurdi, mutta sellaisiahan ne helposti ovat. Lapasia ja sämpylöitä olen tehnyt enemmän kuin vuosikausiin, mutta aivoni janoavat myös muuta. Olen kuunnellut podcasteja, käynyt museoissa ja tavannut ystäviä. Jossain vaiheessa muistin myös kirjoittamisen, ja aivosolut alkoivat kehrätä. 



Kerran kävellessäni Elixiaan sain ex tempore seuraa naapurista, jolta sain erinomaisen kannustavia ajatuksia. Toisella kertaa juttelin toisen naapurin kanssa. Kun arki on hiljentynyt, eteen on alkanut ilmestyä mielenkiintoisia kohtaamisia. 

Mozzarellasämpylöitä ja diplomatiaa

Olen maksanut Ekonomiliiton jäsenmaksua vuodesta 1997, ja aika monta kertaa olen miettinyt, että onpa kallista. Nyt olen osallistunut muutamiin tapahtumiin, ja yksi tällainen oli vierailu eräässä viestintätoimistossa. Saavuttuani paikan päälle minua vastassa oli kourallinen ihmisiä syömässä mozzarellasämpylöitä, ja lavalla odotti vuoroaan nuori toimitusjohtaja. Hän piti pirteän puheenvuoron, minkä jälkeen sai esittää kysymyksiä. Mietin, että voisin hakea tähän toimistoon toimistomummoksi. Takkia päälle pukiessani kuuntelin jälleen kerran yhden ihmisen nurinaa Suomen työttömyystilanteesta. Koin olevani väärässä paikassa, mutta jotain hyvää tästäkin varmasti seuraa. Vihjaisin toimistosta ystäväni jälkikasvulle. Ehkä paikka sopisi hänelle. 

Toinen mielenkiintoinen vierailukohde oli USA:n suurlähetystö Kaivopuistossa. Oli ihan avartavaa kuulla, miten he toimivat, ja millaista väkeä siellä on töissä. 

Match

Työpaikan etsiminen on kuin treffeillä kävisi. Koskaan ei voi tietää, milloin match syntyy. Se voi tapahtua milloin vain.  

”Hur gick intervjun”, frågade kurskamraten följande vecka 

”Jag fick jobbet.” 

Oj, vad fint, grattis!!!”

”Tack så mycket, jag är taggad.”(suom. …olen innoissani.)

Aloitan uudessa työssäni helmikuun alussa 2026.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti