Vedessä kelluu jäähileitä. Jäähilemurska on valkoista, osin läpinäkyvää ja reunoilta röpelöistä. Kun sitä sohaisee kepillä, kuuluu hauska ritinä ja ratina. Aallon haukatessa jäähileet suuhunsa valkoisuus muuttuu läpinäkyväksi. Aallon karatessa takaisin ulapalle valkoiset pilkut pompsahtavat pikkuhiljaa sieltä täältä takaisin pintaan. Niillä tuntuu olevan hauskaa keskenään. Kiusoittelevatko ne kanssani, kun ne pujahtavat takaisin veden alle juuri kun saan katseeni kohdistettua pilkkuihin?
Isä herättää minut ajatuksistani: ”Lähdetäänpäs Ebba veneretkelle!” Ei aikaakaan, kun olemme koko perhe veneessä. Minä soudan useimmiten, ja kovalla tuulella isä pitää perää melalla, jotta vene kulkee oikeaan suuntaan. Nyt on toukokuu, ja meri on vielä kylmä, joten minulla on kelsiturkki päällä. Hameen alla on äidin kutomat villahousut. Jalassa minulla on nahkaiset saappaat. Måns potkii minua välillä selkään veneen kokasta, kun koitan soutaa oikein pitkin vedoin. Arthur istuu äitini kanssa tuhdolla. Oikeanpuoleinen hankain hieman narisee soutaessa, mutta äiti lorauttaa vähän jääkylmää vettä siihen, niin nitinä hieman laimenee. Ollaan menossa tervehtimään Rönnholmeja naapurisaareen. Soutumatka on lyhyt, mutta matkalla on iso selkä, jossa aallot pääsevät nousemaan vaahtopäiksi. Aina kun vene iskeytyy aallon harjalta takaisin veden pintaan, Måns kiljahtaa riemusta. Kun pääsemme tuulelta suojaan, tuntuu, ettei minun tarvitse kuin lipaista vettä airoilla, ja vene liukuu liplattaen eteenpäin.
Rantautumispaikka on kohti etelää, joten jäähileistä ei ole enää tietoakaan. On aina jännittävää, saako veneen keulan osumaan keskelle rantatörmällä makaavaa puista lavettia. Onnistui! Hyppään rantaan, ja vedän veneen maihin niin, että muut pääsevät helposti nousemaan veneestä pois. Vanhimpana lapsena joudun aina huolehtimaan pikkuveljistäni, ja se on välillä aika rasittavaa, vaikka heistä tykkäänkin. Måns roikkuu minussa kuin takiainen takissa konsanaan.
Rönnholmin isäntä Peter tervehtii meitä iloisesti mökkinsä verannalta. Peterin poika Alvar tykkää kalastaa, ja on tosi taitava kitaran soittaja. Olisin toivonut, että Alvar olisi ollut myös saaressa, mutta hän on käymässä Porvoossa äitinsä kanssa. Olen vähän ihastunut Alvariin, mutta minusta tuntuu, että Alvar mielii Elinin perään. Elinillä on lumoavan kauniit suuret silmät ja tummat silmäripset ja paksu pitkä tumma tukka. Minä taasen olen muodoltani poikamainen, hampaat ovat kuin oravalla ja silmät vinkeät vähän niin kuin possuilla. Äiti kehottaa minua laittamaan joskus rusetin päähän, mutta minä tunnen kuitenkin olevani vapaa, kun hiukset asettuvat itsekseen, ja ovat hieman sotkussa. Tuntuu hauskalta, kun tuuli tarttuu hiuksiin, ja nostaa ne kohti taivasta.
Tykkään tehdä tutkimusretkiä ympäriinsä, ja isä on opettanut minulle puiden halkomista, tulen tekoa ja osaan minä käyttää työkalujakin. Se ei tunnu tekevän nuoriin miehiin vaikutusta. Minusta tuntuu, että tytöt rupeavat kikattamaan ja kihertämään poikia nähdessään, ja mitä hölmömmäksi tytöt tekeytyvät, sen suuremman vaikutuksen he poikiin tekevät. Joskus tuntuu, että pojat menevät ihan sekaisin viettelevistä tytöistä. Silloin poikiin ei saa enää mitään kontaktia, ja heillä menee jotenkin silmätkin ihan sikkuralle. Välillä ihmettelen sitäkin, että miksi äiti mielistelee isää, ja varmistelee koko ajan, että hänellä on kaikki hyvin.
”Ebbaaaaa, tuu heittämään leipiä mun kanssa”, keskeytti Arthur ajatukseni. ”Tullaan tullaan”, vastasin. Arthur heitti ensin, ja hän sai kaksi leipää. Löysin maasta hyvin litteän kiven, ja taivutin ranteeni taakse, ja niin lähti kivi lentoon melkein meren pintaa pitkin. Plop, plop, plop, plop, neljä leipää! ”Minäkin haluan”, huusi Måns verannalta. ”Tulen hakemaan sinut”, odota ihan pieni hetki vielä, vastasin. Hetken päästä heitettiin yhteisvoimin Månsin kanssa uusi tämänvuotinen ennätys, eli huimat viisi leipää.
Äiti, isä ja Peter jäivät juttelemaan verannalle, mutta minä ja pojat lähdetiin retkelle. Otin Månsin reppuselkään, ja lähdettiin matkaan. Matkalla meitä vastaan tuli hyönteistutkija. Hän huitoi vauhdikkaasti haavia puolelta toiselle heinikkoa kahistellen. Perhoset jo vetreyttivät siipiään yllämme, mutta tämä hyönteistutkija oli kiinnostunut loispistiäisistä, jotka lymyilivät heinikon suojassa. Toivotimme hänelle hyvää päivän jatkoa, ja jatkoimme matkaamme kohti saaren länsirannan sileitä kallioita. Istuimme hetkeksi kalliolle – hyvin pieneksi hetkeksi kuitenkin, koska pohjoistuuli sai meidän kaikkien hampaat kalisemaan ja silmät vuotamaan. Söderskärin majakka siintyi kaukana lännessä horisontissa. Mietin, millaista olisi asua majakkasaarella. Se voisi olla aika hurjaa syysmyrskyssä, mutta jollain lailla ajatus kutkutti mieltä kivasti.
Samassa hetkessä Måns kutitti minua kainalosta, ja hetken päästä päästi ison paukun. Ratkesimme kaikki nauramaan. Keskipäivän hernekeitto taisi tehdä tehtävänsä. Isosiskon vastuu kolkutti takaraivossani, joten päätin pian, että lähdetään takaisin Peterin huvilalle. Äiti olikin jo ollut vähän huolissaan, minne olimme menneet. Äidin ollessa sivummalla isä röyhisti rintaansa, ja kehui minua Peterille rohkeaksi nuoreksi naiseksi. Suupieliini levisi leveä hymy.
Tuuli yltyi yltymistään, joten isä souti meidät takaisin kotisaarellemme. Palattuamme omalle mökille nälkä jo kurni, ja äiti valmisti meille hetimmiten päivällisen. Söimme kuoriperunoita ja paistettua haukea kananmunakastikkeen kera. Peter oli antanut meille päivällä virvelöimänsä hauet matkaan. Itse en pitänyt kalastamisesta, mutta Måns ja Arthur olivat innokkaita kalan narraajia. Jälkiruoaksi äiti paistoi piimästä tehtyjä ohukaisia. Isä pilkkoi sokerisaksilla sokeritopasta palasia kahviin, jota he äidin kanssa nauttivat ohukaisten kanssa. Me lapset saatiin aina iloksemme myös muutama sokerinpalanen imeskeltäväksi ohukaisten kanssa.
Kun vatsat olivat täynnä, kerättiin astiat, pestiin ja kuivattiin ne, ja vasta sitten pääsin uppoutumaan hetkeksi Ellen Mattsonin Vinterträdet -kirjaan, jotka olin sujauttanut laukkuuni mukaan. Joskus lukemani tarinat jatkavat elämää unissani, ja säpsähdän keskellä yötä ja mietin, onkohan sängyn alla jotain. Toisinaan olen kurkannut vaivihkaa sängyn alle tarkistaakseni asian. Toistaiseksi en ole nähnyt siellä kuin pienen hiiren, joka jähmettyi niille sijoilleen, kun näki minun ylösalaisin olevan pääni ja lattiaa nuolevat hiukseni.
Mökin lattia on isoista lautalankuista tehty, ja se nitisee hauskasti sen päällä kävellessä. Minä ja Arthur nukutaan tuvassa, mutta Måns nukkuu äidin ja isän välissä toisessa huoneessa. Måns välillä uhmaa, että hän kyllä uskaltaa nukkua yksin, mutta aika usein hän hiipii yöllä takaisin äidin ja isän vällyjen väliin.
Tänään on lauantai, joten lämmitetään rantasauna vielä illalla. Olin aiemmin tehnyt kiehisiä ison kasan, joten saunan kiukaan sytytys onnistui ensimmäisellä yrittämällä. Syttyvän tulen ritinää ja ratinaa on kiva kuunnella saunassa. Yhtäkkiä humahtaa, ja tuli leviää yltympäri kiukaan sisällä. Sillä aikaa, kun sauna kiuas lämpeni, kannoin sadevettä sadevesisäiliöistä muuripataan.
Ensin saunoo aina talon naisväki, ja lopuksi miesväki. Saunarannassa on kapea laituri, josta pääsee uimaan mereen. Vesi oli vielä jääkylmää, joten en kuitenkaan uskaltautunut vielä pulahtamaan.
Pujahdin flanelliseen yöpukuuni saunakammarissa, ja pyysin äitiäni solmimaan nauhat niskan takaa kiinni. Päämökille oli sen verran lyhyt matka, että viipotin pelkässä yöpuvussa ja nahkaisissa saappaissani polkua pitkin kohti metsän reunalla olevaa päämökkiä. Öljylampun valo kajasti ikkunoista houkuttelevasti.
Isä ja pojat olivat jo pukeissaan valmiina saunomaan, ja he lähtivät samalla oven avauksella kohti rantaa. Minä jäin hetkeksi yksin mökkiin, ja katselin öljylampun valosta syntyviä valon ja varjon leikkejä hirsiseinällä. Kömmin pian sänkyyni filtin alle ja uppouduin kirjaani. Tunsin, että olin kasvamassa aikuiseksi, mutta olo oli oudon ristiriitainen ja hieman pelokaskin. Täällä mökillä saaressa perheen kanssa olo on turvallinen.
 |
| Söderskärin majakka |
